Keskimmäisen elämä lienee sittenkin järkkynyt melkoisesti vauvan syntymän johdosta. Päättelen tämän raivarien intensiteetistä ja määrän kasvusta. Käsittämätöntä, miten noin pienestä lapsesta voikin lähteä niin kova ääni - ja niin pitkään. Esikoiselle tilanne on sikäli tuttu, että hänellä jo oli pikkusisarus. Keskimmäiselle tilanne on ihan uusi, ja vaikka yritän parhaani sylin jakamisessa, ei se aina onnistu niin kuin lapsi toivoisi. Täytyy ilmeisesti kaivaa kuulosuojaimet kaapista...

Päivän rasittavuutta lisäsi lasten riehumisen ja keskimmäisen raivarien lisäksi miehen itseaiheutettu huono olo ja päänsärky. Kun yöllä puoli viiden aikaan kävin vessassa vaihtamassa vauvan vaipan, meinasin kompastua vessan lattialla uinuvaan mieheen. Vasta illalla viiden jälkeen alkoi miehen poskilla olla terve väritys ja silmät pysyivät auki suht hyvin. Kun tyyppi kömpi ulos makkarista, tapahtui se lievästä painostuksesta, sillä olin uhannut muuttaa pois kotoa vähäksi aikaa, jos lööbailu ei lopu. Osaan yleensä pitää suuni kiinni, mutta tänään oli pakko ilmoittaa, että toinen voisi herätä henkiin ja auttaa arjen pyörittämisessä, ja että ihan itse hän sitä juomaa kurkkuunsa kumosi. Mies ryhdistäytyi, ja ilta meni vähän paremmin ja rauhallisemmissa merkeissä kuin muu päivä.

Illalla ennen iltapalaa leikimme esikoisen pyynnöstä leikkiä, jonka hän oli oppinut liikkarissa. Leikki on varmasti erittäin kiva ja toimiva silloin, kun osallistujia on enemmän kuin kolme :) Nyt leikki meni ainakin omalta kohdaltani hysteerisen hihityksen puolelle. Jos muitakin tämä leikki kiinnostaa, niin tässä ohjeet: ensin hypitään ympäri huonetta, sitten mennään kyyryyn lattialle, ja leikin johtaja (liikkarissa vetäjä) peittää yhden osallistujista peitolla. Sitten muut saavat nostaa päät ylös ja pitää arvata, kuka on piilotettu peiton alle. Kun oikea nimi huudetaan, peitto vedetään kyseisen osallistujan päältä naurun säestyksellä, ja hyppiminen alkaa uudestaan. Meidän versiomme leikistä meni näin: Esikoinen ja keskimmäinen hyppivät ympäri huonetta, minä vauva sylissä ja mies pääkipuisena otimme hieman maltillisemmin. Sitten piti mennä kyyryyn, ja esikoinen hoiti tuon peittämisen. Hän peitti vuorotellen yhden meistä kolmesta, ja kahden muun piti sitten arvata, kuka oli piilotettu. Oli siis todellakin vaikeaa pitää pokka, eikä se lopuksi oikein onnistunutkaan :) Hauska leikki, ja esikoinen päättikin, että samaa leikkiä leikitään myös huomenna. Keskimmäinen peesasi tätä päätöstä.