Ensimmäiset joulukuvastot kolahtivat postiluukusta tällä viikolla. Hyvänen aika sentään, onhan nyt jo lokakuun loppu. Aika alkaa valmistautua keskitalven juhlaan...

Lapset ovat riidaksi asti selanneet suurta lelukirjaa. (Eilen sain tarpeekseni tappelusta, ja nostin lehden ylähyllylle - eivät siis selaa enää.) Robotit ja muut hilavitkuttimet on osoitettu ja kerrottu selvin sanoin, että niitä halutaan lahjaksi. Mieluiten jo heti tänään. Kuka sitä nyt jouluun odottaisi. Kun lehti tuli, selasin sen itsekin, ja miehelle ehdotin erinäisiä leluja lapsille lahjaksi. Yksi, mitä kovasti ihmettelin, oli ensiläppäri, joka opettaa lasta ääntämään suomenkieltä oikein. Mietin, eikö lapsille enää puhuta, kun pitää kone hankkia, jotta ääntämys tarttuisi. No, tämä nyt oli sivuseikka. Meille ei leluläppäreitä hankita, se on miehen ja minun yhteinen päätös.

Tänään selasin Hobby Hallin uutta joulukuvastoa. Jostain syystä olen heikkona liinavaatteisiin. Yhä vain haaveilen satiinilakanoista ;) Olisi kiva tietää, onko niissä oikeasti liukas nukkua. Satiineita en tosin hanki, ennen kuin sänky on jälleen vain minun ja miehen nukkumispaikkana. Niin kauan kuin samassa sängyssä nukkuu koko perhe, on tyytyminen tylsään puuvillaan.

Vakavasti puhuen, nyt alkaa olla aika aloittaa joulukorttien tekeminen, jos ne meinaa itse tehdä. Etenkin, jos on tapana lähettää kortteja noin viidellekymmenelle taholle. Tilasinkin kortteja varten leimasimia. Kun ensin saan valmistujaisjuhlat juhlittua alta pois, ryhdyn vapaa-aikoinani askartelemaan. Mieletön kortti-idea on muhinut pääkopassa jo jonkin aikaa, ja alkaa olla aika testata idean toteutusta. Beware, ystävät rakkaat ;)

Meillä ei muuten puhuta tontuista, jotka kyttäävät ikkunoiden takana. Ei meillä puhuta joulupukistakaan. Mitä sitä lapsille valehtelemaan. Tosin lahjojen alkuperää ei ole vielä kerrottu, eikä kerrota, elleivät itse sitä kysy. Ai niin, taisi äitini viime jouluna sanoa, että he papan kanssa auttavat pukkia lahjojen hankinnassa.

Tulisi vielä sitä lunta, ettei olisi niin kamalan pimeää.