Mielenkiintoista huomata, että tänne tulee ehkä liiankin usein kirjoitettua niistä ikävistä asioista, kuten hermojen menetyksestä, lasten riehumisesta ja miehen toisinaan liian pitkistä työpäivistä. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole niin synkkää, kuin mitä joistain teksteistä voisi olettaa :)

Mukaviakin juttuja sattuu ja tapahtuu. Esimerkiksi se on erittäin mukavaa, kun vauva nukahtaa kantoliinaan ja nukkuu levollisesti (kuten juuri nyt - uskallankohan jo siirtää toisen sänkyyn nukkumaan...). Mukavaa oli myös ensilumen sataminen, vaikka vesikeli nyt illalla ja pakkanen yöllä tietävät huomiseksi erittäin liukasta ajokeliä. Esikoinen muuten otti heti Stigan käyttöön :) Erityisen mukavaa on olla kolmen lapsen äiti. Heikkoina hetkinä - kuten esimerkiksi nyt - mietin, miltä tuntuisi olla neljän lapsen äiti. Hormonihuuruissa täällä huokailen, ilmeisesti. (Neljän lapsen äitinä oleminen tulisi melko kalliiksi: uusi auto, jonne mahtuu seitsemän henkeä; uusi asunto, jonne mahtuu kuusi henkeä; vaatteita neljälle - jossain vaiheessa teini-ikäiselle - lapselle; harrastukset; ruoka...) Mukavaa on myös se, että koulut on käyty ja tulevaisuus on auki. Nyt ensin nautin kotonaolosta enkä kiirehdikään töihin. Sitten, kun tulee aika palata työelämään, voin valita, minne haluan mennä (tai ainakin mistä haluan töitä hakea). En ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan. Sopii minulle :)

Erityisen mukavaa on nähdä lasten kasvavan. Vähiten siksi, että kohta ne jo muuttavat pois kotoa ;) Vastuu näistä pienistä ihmisistä voi olla musertava, joten on mukavaa, että sitä vastuuta voi alkaa kohta siirtää lapsille itselleen. Esikoinenkin opettelee kovaa kyytiä lukemaan, ja kirjaimet piirtyvät paperille yllättävän hyvin. Nolona tunnustan vasta vähän aikaa sitten huomanneeni hänen alkaneen piirtää "pääjalkaisia". Missä ihmeen välissä hän on noin kasvanut? Hurjaa!

Elämä on mukavaa ja kivaa, ja vaikka välillä ketuttaa ja tuntuu, että voisi muuttaa autiolle saarelle asumaan joksikin aikaa (eli saisi keskittyä vain itseensä), niin tosi kliseisesti totean, että päivääkään en vaihtaisi pois (joitain tunteja kyllä ;) ).