Meillä on keskimmäisen iltasatukirjana parhaillaan sellainen kirja, joka on selkeästi seitsemänkymmentäluvulta. Kirjan nimeä en juuri tähän hätään muista, mutta siinä on lyhyitä lukuja, joissa on usein pääosassa Antti 3v ja Anu 4v. Antilla on vanhempi veli, Seppo, joka on jo koulussa. Antin äiti on kotiäitinä ja isä käy töissä. Antti ja Anu asuvat kerrostalossa, ja kirjan kannesta päätellen taloyhtiö voisi ihan hyvin olla tämä meidän :)

Hyvin monessa tarinassa Antti ja Anu ovat keskenään. Joko pihalla tai jomman kumman kotona, kun äiti/äidit ovat kaupassa tai pyykkituvassa tai jossain. Sellaista se varmaan oli 70-luvulla, ja vielä 80-luvullakin. Itse muistan käyneeni lähikaupassa varsin nuorena, alle kouluikäisenä. Minulla oli kauppalista, jonka annoin tutulle kassatädille, ja hän sitten keräsi koriin ne muutamat ostokset, jotka listalla oli.

Esikoinen on vajaan kahden viikon kuluttua viisi, ja keskimmäinen nyt 2v8kk. Esikoista en vielä päästäisi yksin kauppaan, vaikka lähikauppa onkin tosi lähellä. Nyt pohdinnan alla on se, uskallanko päästää keskimmäisen pihalle leikkimään ilman aikuisen valvontaa. Kovasti mietin, onko hieman alle kolmivuotias jo "valmis" leikkimään pihalla ilman, että minä tai mies seisomme siellä mukana. Esikoinen alkoi olla yksin pihalla sinä kesänä, kun hän oli 2,5-vuotias. Ensin muutamia minuutteja kerrallaan, sitten yhä pidempiä aikoja. Nykyään ei ole ollenkaan outoa, että hän on pihalla yksin (siis ilman aikuista, kavereita siellä usein on samaan aikaan) pari-kolmekin tuntia kerrallaan. Piha on suojainen, neljän talon ympäröimä. Parkkipaikka on yhden talon takana, päättyvä tie samoin. Autot harvoin tulevat pihaan asti. Leikkialue on hyvä ja toimiva. 70-luvulla ei olisi varmaankaan ollut yhtään outoa päästää alle kolmivuotiastakin tuohon ilman aikuista. Kun pihaan on kuitenkin näkö- ja kuuloyhteys keittiön ja makkarin ikkunoista. Silti emmin.

Nyt tuota pihallaoloa on harjoiteltu. Viimeeksi tänään. Esikoinen ja keskimmäinen olivat ensin kahdestaan, vähän myöhemmin pari muuta viisivuotiasta tuli pihaan myös leikkimään. Seurasin touhuja ikkunasta, ja hienosti näytti sujuvan. (Mitä nyt keskimmäinen oli jossain vaiheessa kiskonut hanskat pois käsistä, mutta se on pientä.) Siitä huolimatta tunsin syyllisyyttä: vain huono äiti laittaa alle kouluikäiset keskenään pihalle leikkimään.

Mikä olisi se oikea ikä olla pihalla ilman aikuista? Mikä olisi oikea ikä päästää lapsi kauppaan lyhyen ostoslistan kanssa? Jälkimmäiseen taitaa olla vielä aikaa, mutta ensimmäistä voisi varmaan jatkaa tästäkin eteenpäin. Nyt kun on pää avattu...