Mitäs tässä ollaan oltu jo hereillä... jotain puolitoista tuntia, ja jo olen saanut tarpeekseni. Esikoisen kuumeesta ei ole tietoakaan, ja meno on sen mukaista. Haasteena onkin nyt saada nuo kaksi pyörremyrskyä pihalle. Siellä on tilaa juosta, riehua ja huutaa. Kun ei oma pää kestä tätä menoa sisällä. Kaikki, mitä noille sanoo, valuu pois kuin vesi hanhen selästä. Menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kaikuu kuuroille korville. Ei siis mene jakeluun sitten millään.

Lisää ei-niin-hyviä uutisia: esikoisen eilisiltainen kuume teki sen, että eivät leikkaa kitarisoja maanantaina, niin kuin oli tarkoitus. Tylsä juttu. Epäilen, tokko esikoinen koskaan on niin terve, että saavat operoitua...

Tästä jatketaan.