Ostin lapsille joulukalenterit pari viikkoa sitten. Olivat itse mukana, ja saivat valita mieleisensä. Tarjosin vain kuvakalentereita, sillä sitä jokapäiväistä suklaanmussutusta en olisi jaksanut (ellei sitä sitten tee minä itse, jolloin se on ihan hyväksyttävää ;) ). Valitsivat samanlaiset kalenterit, mikä oli ihan hyvä juttu. Samanlaisuus minimoi tappeluita, nääs.

Jemmasin kalenterit ylähyllylle. Olin kerrankin kaukaa viisas. Tänään avasin kalenteripaketit ja lapset saivat kumpikin avata ensimmäisen luukun omista kalentereistaan. Tämä tapahtui aamulla puoli kymmeneltä.

Nyt iltapäivällä kahdelta kävin lastenhuoneessa, jonka pöydälle olin kalenterit (hienot 3D-kalenterit kaiken lisäksi) jättänyt. Esikoisen kalenteri oli pöydällä. Keskimmäisen kalenterista vain osa oli pöydällä. Ihmettelin tilannetta, jolloin keskimmäinen itkuisella äänellä sanoi rikkoneensa kalenterin ja nyt haluavansa uuden. Halut ne ovat hiirelläkin. Olisin toki suonut kalenterin säilyvän ehjänä (ja tallessa - osa kalenterista on hävinnyt jonnekin) vähän pidempään, mutta olisihan tämä pitänyt arvata.

Sitten vain odotellaan ensimmäistä riitaa, mikä syntyy esikoisen kalenterista. Tai tarkemmin siitä, että hänen kalenterinsa on tallessa ja ehjänä...