Olipa rento lauantai - kipeästä suusta huolimatta (johon nappasin yhden Buranan iltakasilta). Mies lähti iltapäivällä ostoksille, ja minä jäin lasten kanssa kotiin. Esikoinen ja keskimmäinen tosin olivat pihalla leikkimässä, ja minä hengasin (ts. pesin pyykkiä ja imuroin) sisällä vauvan kanssa.

Kun isommat lapset tulivat sisälle, tarjosin välipalaa. Syötyään keskimmäinen halusi katsoa lastenohjelmia (Aristokatit videolta) ja esikoinen pelata Unoa. Minulla ei ollut mitään kumpaakaan tekemistä vastaan, joten teimme niin. Esikoinen on ollut melkoisen pettynyt siihen, ettei ole voittanut jokaista pelaamaamme Uno-peliä. Keksin ehdottaa pelaamista "avoimin kortein", ja siitä tuli hitti. Voi oikein kuulla, miten aivot raksuttavat, kun esikoinen miettii seuraavaa siirtoaan ja silmäilee sekä minun että omia korttejaan. Unosta tulikin shakkia :) Näin pelasimme Unoa melko pitkän tovin kunnes havahduin siihen, että minulla oli nälkä. Ruuanlaitto ei napannut yhtään (ei minulla sentään niiiiiin kova nälkä ollut), joten tilasin meille pitsan. Hurraa ja eläköön kotiinkuljetus :) Jatkoimme pelaamista samalla, kun odotimme ovikellon soittoa. Kun pitsa saapui, pidimme lyhyen ruokatauon (pitsaa ja Lordi-limppaa ;) ), ja jatkoimme pelaamista heti, kun viimeisetkin muruset oli saatu huuhdottua limulla kurkusta alas. Samalla tyhjensimme pussin vaahtokarkkeja. Meillä on lauantaisin karkkipäivä, nääs.

Mies kotiutui illansuussa, kun kaupat olivat menneet kiinni. Tunnelma kotona oli rento ja mukava. Huomasin, että Unoa pelaamalla saadaan rauha näiden seinien sisäpuolelle - eläköön sillekin havainnolle :) Siirsin vastuun lastenhoidosta ja -viihdytyksestä miehelle ja kannoin ompelukoneen ja saumurin keittiön pöydälle. Tunti ja vartti myöhemmin olin uuden jouluisen imetyspoolon onnellinen omistaja. Esikoinen oli kärsimätön ja odotti Uno-pelikortit kädessään, kun kannoin ompelukonetta ja saumuria takaisin kaappiin. Yhden pelin - ja ainakin viidennen voittonsa - jälkeen lähti mukisematta hammaspesulle. Nukutettuani vauvan kantoliinaan istahdin sohvalle ja viimeistelin järjestyksessä viidennen joululahjaneulomuksen.

Talo on ollut hiljainen - televisiota lukuunottamatta - kohta neljä tuntia. Taitaa olla minunkin aika vetäytyä yöpuulle. Suukipu alkaa palailla, ja nukkuessa sitä ei niin selvästi huomaa. Huomiseksi on luvattu pikkupakkasta ja maanantaille lumisadetta. Sitä odotellessa...