Onpa tämäkin tapa ladata akkuja: valvoa yömyöhään ja kilkutella puikkoja :)

Tänään huomasin hyvin selvästi, että tarvitsen vähintään sen pari tuntia omaa aikaa vuorokaudessa. Eilen menin lasten kanssa yhtä aikaa nukkumaan, kun oli univelkaa vähän kertynyt. Tänään todellakin sitten siivosin ja muutenkin hääräsin kotona, vauva liinassa suurimman osan ajasta. Mitä enemmän iltaa kohti elettiin, sitä levottomammaksi kävi meikäläisen mieli. Kun vihdoin sain vauvan sänkyyn, huokasin syvään ja painuin viinilasi kädessäni sohvalle neulomaan.

Möykyt mielestä hävisivät sitä mukaa, kun kello kävi ja neuletyö (miehelle huovutettavat lapaset) edistyi. Ihan mahtavaa! Vaikka fyysisesti tämä valvominen ei ole järkevää, niin henkinen puoli sitä kuitenkin tietyllä tapaa vaatii. Nyt, kun kello on jo vaikka mitä - ja Hesarikin kohta kolahtaa postiluukusta sisään - ja miehen kintaat huovutusta vaille valmiit, on todella hyvä mieli mennä nukkumaan.

Arvaan tosin, että huomisesta tulee melko raskas päivä. Esikoiselle nousi illalla kuume, ja jos huomisesta tulee sisäpäivä, on siinä minulla jälleen kestämistä. "Aseita" sisäpäivien varalle on onneksi muutama toimiva: satukirjat, Uno-pelikortit, lastenohjelmat, Brion junarata ja tosi hätätapauksessa vesivärit ;)

Päivä kerrallaan, ei sitä oikein muuta voi.