Eilen se alkoi. Väsytti ihan pirusti (no, se ei ole uutta pitkään valvotun illan jälkeen) ja sen lisäksi jomottava päänsärky teki tuloaan ja olo oli kuin hakatulla tai tiejyrän alle jääneellä (vaikka en tiedäkään, miltä nuo oikeasti tuntuisivat). Joka ikinen lihas oli kipeä. Kun mies tuli töistä kahdeksan aikaan illalla, annoin vauvan hänelle ja sanoin meneväni nukkumaan. Puin villasukat ja kasasin päälleni kaksi peittoa ja nukahdin. Jossain vaiheessa mies toi vauvan viereeni.

Tänä aamuna herätessäni olo oli tosi hutera. Ihan kuin noin viiden kuumepäivän jälkeen. Mittasin kuumeen, mutta sitä ei ollut. Vaikka mies onkin monesti pitkään töissä, voi hän myös työajoissa joustaa. Mikä on hyvä, sillä tänään hän jäi kotiin, että sain levätä. Todettakoon kuitenkin, että ihan hirveästi ei tullut levättyä. Onko se edes mahdollista kolmilapsisessa perheessä ja pienen vauvan äitinä?

Olo alkoi helpottaa juotuani kupillisen kuumaa lääkettä ja toisen mokoman teetä. Mieskin pääsi lähtemään työkavereiden kanssa mikroautoradalle (kuten oli ollut tarkoituskin). Ulkona ei tullut tänään oltua, joten isompien lapsien meininki olikin sitten sitä luokkaa. Vauva onneksi nukkui ihan mukavan pitkät päikkärit sängyssä, vaikken viereen päässytkään, kun piti pitää jöötä esikoiselle ja keskimmäiselle - joka kirjaimellisesti hyppi pitkin seiniä.

Nyt on vihdoinkin rauha maassa, kun kaikki kolme mukulaa ovat jo unten mailla. Oma olokin alkaa olla suht siedettävä. Jopa niin, että tekee suklaata mieli. Ja se on hyvä merkki :)