Satuinpa netissä surffatessani löytämään itseni Vihreän vyyhdin sivuilta. Erilaiset ihanat langat alkoivat suorastaan himottaa, mutta en vielä päästänyt sisäistä shoppailijaani valloilleen. Sen sijaan - kun mies kerran tuli erittäin aikaisin kotiin - otin vauvan kantoliinaan ja lähdin Helsingin Menitaan :) Viimeisiin joululahjoihin (jotka siis annan loppiaisena :) ) tarvitsin vähän materiaalia, ja koska edellisessä postauksessa mainitsemani Fritids Garn ei ole minua vielä pettänyt, kävin hakemassa kyseistä lankaa muutaman vyyhdin lisää. Voi vinde, miten ihana kauppa tuo Menita onkaan!! Jos ei olisi väliä, miten paljon lankoihin menee rahaa (toisaalta, onko muutenkaan...?), ostelisin tuolta surutta kaikenlaista. FG:n lisäksi toin kotiin vyyhdin vanhan roosan väristä silkkivillaa. Jos siitä saisin vaikka neulottua vauvalle kypärämyssyn.

Tämä pimeys ei juurikaan mieltä piristä. Liekö syynä todellakin pimeys, huonosta ruokavaliosta johtuva vitamiininpuutos (ai miten niin suklaasta ei saa kaikkia tarvitsemia ravintoaineita?) tai itseaiheutettu väsymys - nytkin istun tässä koneella neulottuani parin lapasia valmiiksi sen sijaan, että olisin fiksusti nukkumassa - olo on melkoisen nuutunut. Olen kuullut paljon kirkasvalolampusta ja sen tehosta, mutta kun juuri päästiin eroon ylimääräisistä tavaroista, en haluaisi tänne sellaisia lisää. Tulisi edes lunta, niin ei olisi niin pimeää. Eivätkä lasten vaatteet niin kuraantuisi. Ihan turha niitä toisaalta on pestä, kun seuraavan ulkoilun jälkeen näyttävät samoilta kuin ennen pesua.

Esikoinen jatkoi tässä eräänä päivänä taivasjuttujaan. Taisimme olla tulossa (vai menossa, ei enää äiti muista) maalta, kun takapenkiltä kuului esikoisen ääni: "Kaikki on jumalasta ja Jeesus on enkeli, koska se on kuollut. Kuolleet nimittäin muuttuu enkeleiksi." Mitä tuohon voi enää sanoa ;)

Huomenna onkin jännä päivä, kun vihdoinkin esikoinen pääsee eroon kitarisoistaan. Aikaisemmaksi sovittu leikkausaika siirtyi nuhakuumeen takia, mutta nyt tämä uusi aika näyttäisi toteutuvan. Minuakin jännittää :)

Vauvan kanssa käytiin eilen 3kk-neuvolassa. Painoa oli noin kuuden viikon aikana tullut noin kilo, ja pituutta 4,5cm. Tyyppi haluaisi kovasti jo seistä ja istua, vaikkei vielä edes käänny. Mikä ihme siinä on, että samalla, kun nämä meidän lapset ovat kerta kerralta pienentyneet, he myös lähtevät kerta kerralta aikaisemmin liikkeelle. Mielenkiintoista.

Ai niin, siitä pimeydestä vielä. Taisin purnata samaa asiaa jo viime syksynä, mutta purnaan uudelleen :) On aivan käsittämätöntä, miten vähän ihmiset käyttävät heijastimia! Kuinka moni kuvittelee, että katuvalot riittävät valaisemaan pimeässä kävelevät tummiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset niin, että autoilijat heidät huomaavat - käsi ylös. Eihän tuolla enää uskalla autollakaan ajaa, kun näitä kamikaze-jalankulkijoita on liikkeellä ihan liikaa. Bussikuskeja käy sääliksi, kun heidän pitää vielä huomata nuo kyseiset ihmiset pysäkeillä. Ihan turha hermostua, jos bussi ajaa ohi, kun kuski ei erota pysäkilläolijoita ympäröivästä pimeydestä.

Ja hei, mikä ihme siinä on, että autoilijat eivät voi vilkkua näyttää? Pelkäävätkö, että ne kuluvat? Vai pitävätkö kaikkia muita teilläliikkujia ajatustenlukijoina: kun olen aina tästä kääntynyt, niin kyllähän sen jo kaikki tietävät? Vai ovatko vain niin tyhmiä, etteivät tajua ilmoittaa kääntymisaikeistaan muille? Muutama vuosi sitten eräässä ohjelmassa yksi (mies)autoilija järjen jättiläisenä asiastakysyjälle heitti, että vittuako se muille kuuluu, minne hän on menossa. Muuten, se vilkku on melko hyödytön siinä vaiheessa, kun ollaan jo kääntymässä. Ihan vain vinkiksi.

Näin keskiviikkoiltaisin kolmoselta tulee verraton ohjelma: Myytinmurtajat. Minulla olisi pari myyttiä murrettavana. Myytti nro 1: jos purkan nielaisee, se päätyy umpisuoleen ja  tarpeeksi monta nielaistua purkkaa saa aikaan tukoksen. (Tiedän, ettei tuo ole totta - eihän?) Ja myytti nro 2: äidinmaito muuttuu sokerilitkuksi viimeistään kuuden kuukauden kohdalla, eikä sillä ole sen jälkeen mitään ravitsemuksellista merkitystä. Tosin tämä toinen myytti on jo myytiksi todistettu: äidinmaito ei muutu sokerilitkuksi missään vaiheessa (laktoosin määrä pysyy vakiona - 7g/1dl - kypsässä maidossa niin pitkään, kun maitoa vain muodostuu), vaan itse asiassa sen rasvapitoisuus hieman nousee, kun imetystä on kestänyt vuoden. Näin ollen ravitsemuksellinen merkityskään ei mihinkään häviä, vaikka jotkut lääkärit (ja mummot ja kummit ja naapurintädit muun muassa) niin edelleen uskovat. :)

Todellakin, joulu on jo ohitse, kun lahjasuklaat loppuivat. Mitä sitä nyt söisi?