Mikä ihmeen vimma ajaa rikkomaan kaikki ne tavarat, jotka vain voi rikki saada? Onko kyse jostain testosteronijutusta, vai tekevätkö kauniimman sukupuolenkin (lapsi)edustajat samaa? Ihan oikeasti tuntuu, että parhaat lelut näille kahdelle ovat sellaisia, jotka on yhdestä palasta tehty. Vähänkin liikkuvia osia - vaikka vain yksi - ja tavara on hyvin nopeasti purettu. Eikä toiveitakaan, että sen saisi korjattua.

Lapset saivat joululahjaksi taskulamput. Ne ovat ehjiä - toistaiseksi. Mutta olivat löytäneet minun taskulamppuni, joka on nyt rikki. Tarvitsen kassakaapin, jota pienet sormet eivät saa auki. Mielellään niin ison, että sinne mahtuvat kaikki omat tavarani. Normaaleissa paikoissaan ne eivät tässä huushollissa saa olla rauhassa kuin pienen hetken silloin tällöin.

Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin se, että joku (tahallaan) rikkoo minun tavaroitani!!