Pienessä pöhnässä pitkästä aikaa on ihan hauska olla.

Pöhnän syy on hyvässä punaviinissä. Viinapää on näiden äitiysvuosien aikana heikentynyt (jos se nyt koskaan on kovin kestävä ollutkaan), ja tätä nykyä jo kaksi annosta hyvää punaviiniä tekee mukavan kevyen olon. Toisaalta, tuohon varmaan vaikuttanee viime yön nukutut kolme ja puoli tuntia... (täysin itseaiheutettua väsymystä!)

Mikä oli syy punaviinin nauttimiseen? Jos sille pitää joku syy nimetä, niin kerrottakoon, että totaalinen hermostuminen esikoiseen ja keskimmäiseen saivat minut tarttumaan (avattuun) punkkupulloon. Tulimme illalla kotiin _minun_ harrastuksestani (jonne olin pakotettu ottamaan kaikki lapset mukaan), jonka nuo kaksi koheltajaa olivat onnistuneet totaalisesti tuhoamaan. Se siitä nautinnosta ja ilosta.

Perimmäinen syy on kuitenkin minussa: jos olisin saanut houkuteltua lapset aamupäivällä ulos raittiiseen ilmaan kirmaamaan sen sijaan, että annoin heidän leikkiä keskimmäisen synttärilahjaleluilla sisällä ja jos emme olisi käyneet asioilla (jolloin lapset käyttäytyivät uskomattoman mallikelpoisesti), vaan jälleen olisimme olleet ulkona purkamassa energiaa, tällaista ei olisi tapahtunut. Voinkin vääntää huoneentauluni uusiksi. Kun siinä on aiemmin lukenut:" sääntö nro 1 - äiti on aina oikeassa. Sääntö nro 2 - jos käykin niin, että äiti ei olekaan oikeassa, astuu voimaan sääntö nro 1", niin nyt siinä lukee: "sääntö nro 1- äiti on aina syyllinen. Sääntö nro 2 - jos käykin niin, että äiti ei olekaan syyllinen, astuu voimaan sääntö nro 1."

Itsesäälissä kieriminen on kivaa - ainakin näin pöhnässä ;)