Mahtava pakkaspäivä! Aamulla lähdettiin lasten kanssa läheiseen avoimeen päiväkotiin. Noin 500 metrin matkalla naama jäätyi täysin. Kun puolenpäivän jälkeen tultiin kotiin, ei viima ollut ihan niin pureva.

Päiväruualla tajusin, että nythän jos koskaan on oikea aika sulattaa pakastin. Kävin heti tuumasta toimeen: pakastimen sisältö partsille ja pakastimesta virta pois. Keitin pari kattilallista vettä sulamisprosessia vauhdittamaan, ja kun jokunen hetki oli kulunut, otin järeämmät aseet käyttöön. Hiustenkuivaajalla puhaltamalla jääkerrostumat sulivat silmissä. Vettä ja jääkimpaleita tuli yksi vadillinen. Sen siitä saa, kun unohtaa sulattaa pakastimen kerran talvessa.

Jos ja kun pakkaset jatkuvat vielä huomenna, on petivaatteiden ja patjojen vuoro. Seuraa pölypunkkien joukkotuho. Eikä kaduta yhtään. Miten se olikaan: 20 asteen pakkasessa kuusi tuntia, niin niistä pääsee eroon - hetkellisesti.

Ja jotta tällaisella kelillä kaikki, mitä voi tapahtua, tapahtuu, niin kerrottakoon, että keskimmäinen kokeili, miten käy, kun hän tuolla ulkona nuolaisee polkupyörää. Sai itse kielen ja ylähuulen irti, mutta vertavaluvana tultiin kotiin. Ei kuulemma enää työnnä kieltään pakkasella metalliin. Ai niin, lääkkeeksi paras on kuulemma mehujää :)

Esikoinen on selvästi ulkoilmaihmisiä. Hän on tuolla ulkona leikkinyt parin kaverinsa kanssa nyt nelisen tuntia. Pitäisi unen maistua illalla.