Elämä kulkee nyt niin tasaisesti omia uomiaan, ettei ole mitään erityistä kirjoitettavaa:

Vauva on alkanut herätä aamulla kello kuusi (haukotus). Ei tainnu untenmaille uudelleen, vaikka kuinka yrittäisi rintaa tyrkyttää, vaan herää kakkahätään. Ja kun ollaan käyty pytyllä, jaksaa keikkua hereillä sen pari tuntia - jonka jälkeen isommat lapsetkin ovat jo hereillä. Eteenpäin ei vielä pääse, ja sekös harmittaa. Sylissä ollessaan haluaisi vain seistä. Kiinteitä ollaan aloitettu kerettiläisesti omena-päärynällä. Omena ei taida kuitenkaan oikein sopia, kun sai suun ympäryksen täyteen punaisia näppyjä. Muita maisteltuja ruokia ovat maissinaksut ja riisikakut. Ja ne kelpaavat mainiosti.

Päivien kulku on suunnilleen sama: herätys, aamutoimet, pihalle tai jonkun lapsen vienti kerhoon. Siivousta, pyykinpesua, ruuanlaittoa, siivousta uudelleen että mahtuu myöhemminkin ruokaa tekemään. Ulkoilua, ruokailua, iltatoimet ja nukkumaan. Välissä on useita erotuomarointeja ja muuta järjestyksen pitoa.

Mies toissapäivänä puheli, että olisi lähtenyt pikavisiitille isänsä luo ja ottanut lapset mukaan. Iloitsin jo mielessäni muutamasta tunnista omaa aikaa täällä kotona, mutta kivillehän tuo meni. Tietenkin. Tänään on jälleen luvassa pitkä päivä, kun heti töiden jälkeen mies menee isänsä kanssa syömään ja sen jälkeen vielä kavereidensa kanssa oluselle. Mutta en minä valita (ainakaan ääneen).