Tämä alkava viikonloppu vietetäänkin yksilapsisena. Esikoinen ja keskimmäinen lähtivät mummin ja papan kanssa viikonlopuksi mökille Kutemajärven rannalle. Voi sitä onnea ja iloa, kun papan auto mummolan pihalta tänään iltapäivällä starttasi kohti Etelä-Savoa! Minä jäin pihalle vilkuttamaan (vauva rinnalla), ja taisipa siinä yksi pieni kyynelkin vierähtää poskipäälle. (Ilostako? No comment.) Sitten hyppäsin minäkin autoon ja huristin takaisin kotiin. Hiljaiseen kotiin, jos saan tunnustaa.

Mies kyseli, mitä haluaisin viikonloppuna tehdä. Tiesin heti, mitä en ainakaan halua tehdä: ruokaa. Minä pärjään vallan mainiosti ilman minkään valtakunnan lämmintä ateriaa. Ja nyt, kun ei ole muita suita ruokittavana kuin vauvan, minun ei tarvitse seistä ensin jääkaapin edessä miettimässä, mitä ruokaa tekisin ja sen jälkeen hellan edessä valitsemaani ruokaa hämmentämässä. Oi tätä onnea ja autuutta!! :)

Vaikka ruuanlaitto jääkin pois ohjelmasta, lista tehtävistä hommista on silti kunnioitettavan pitkä. Ajattelin pestä ikkunat. Siihen menee n. 20min per huone, eli keksi- ja suklaatauon kanssa noin puolitoista tuntia. Pyykkiä pitää pestä. Varastonkin voisi siivota. Ja koitan vielä ehtiä ommellakin. Imetysmekko ja -paita ovat odottamassa, samoin kuin juhlamekko yksiin häihin kuun lopulla. Sitten haluan virkata. Juuri niin, päädyin sitten kuitenkin virkkaamaan itselleni pitsiponchon, ja yritän saada sen valmiiksi noihin edellämainittuihin häihin. Alku ainakin näyttää hyvältä :)

Ei miehenkään tarvitse toimetonna tätä viikonloppua viettää. Hän otti hommakseen maalata lastenhuoneeseen liitutaulun sekä vahvistaa reilu vuosi sitten maalattuja magneettiraitoja. Lisäksi huoneessa pitää suorittaa kevyttä paikkamaalausta, jotta kynänjäljet seinistä saadaan piiloon...

Voisimme myös käydä ostoksilla. Parveke kaipaa edelleen verhoja blokkaamaan pahinta kuumuutta pois. Vauvan kanssa ostoksilla oleminen on kuin olisi yksin reissussa - siis erittäin vaivatonta. Lisäksi kaupoissa usein on ilmastointi, jolloinka rahan tuhlaaminen hakkaa kuus-nolla tämän +28 asteen saunan. Läpivedolla.

Illalla kahdeksan aikaan tuli tekstari mummilta: retkue oli päässyt perille ja lapset olivat paraikaa uimassa. Järvivesi on kuulemma mukavat 23 plusastetta. Kelpaa siinä uida - minäkin voisin :) Laitoin vastauksena tsemppausviestin ja toivottelin hyviä viikonloppuja. Lupasin olla soittelematta perään. En usko kokevani siihen mitään tarvetta :)

Tunnustan kuitenkin olevani hieman kade omille lapsilleni: minustakin olisi mukava olla mökillä mummin/äidin hemmoteltavana ;)