Niin vain se aika kuluu ja viisaus karttuu - toivottavasti.

Miehelle tuossa jokunen aika sitten vitsailin, että tänään olisi hyvä päivä mennä naimisiin: ei tarvitsisi muistaa kuin vuosiluku, niin hääpäivän muistaminen tulisi siinä samalla. Mieskin piti ajatusta hyvänä, mutta koska kaikki avioliiton solmimiseen liittyvä pikkusälä (kuten esim. esteettömyyden todistaminen) jäi kesäloman jalkoihin, niin tässä sitä edelleen ollaan. Toisaalta, tällaisia vuosilukupäiviä tulee tässä useampi vuosi peräkkäin, niin että ehtiihän sitä :) Ja olisihan se pidemmän päälle ollut aika tylsää juhlia hääpäivää yhtä aikaa synttäreiden kanssa, minusta.

Kesäsynttäreissä on hyvää se, että on kesä. Kesä on aina hyvä juttu. Huonoa on taas se, että on kesä ja kesälomat. Ihan turha edes yrittää järjestää minkäänlaisia juhlia, kun kaikki kaverit ovat aina mökkeilemässä tai lomailemassa jossain muualla. Yritetty on muutamana vuonna, mutta kun vieraskato oli suuri, ei motivaatiokaan juhlien järjestämiseksi oikein riittänyt. Juhlitaan sitten perhepiirissä. Perinteisesti synttäreilläni on syöty mansikkakakkua: sokerikakkupohja (itsetehty, tai jos oikein laiskottaa, niin kaupasta ostettu), joka kostutetaan tilkalla maitoa, välissä mössättyä banaania ja kermavaahtoa (sokeroimatonta, kerma on parasta siten) ja päällä herkullisia tuoreita mantsikoita ja kasoittain kermavaahtoa. Tänään jää kakku syömättä, kun unohdettiin eilen ostaa mansikat ja kerma. Eikä juuri nyt huvita lähteä ajamaan kauppaan, kun tuo kauppareissu täällä maalla kestää aina vähintään tunnin. Mutta koska olen jo elämää nähnyt, en jää tällaisessakaan tilanteessa seisomaan neuvottomana sormi suussa :) Pihalla notkuvat punaviinimarjapensaat painavia ja mehukkaita marjoja täynnä. Kävin reippaana tyttönä keräämässä kupillisen kypsiä marjoja, ja nyt on piirakka uunissa. Sen päälle kun lurauttaa reilulla kädellä vaniljakastiketta (löytyi jääkaapista), niin avot!

Eipä tässä muuta kuin että juhlinta jatkuu :)