Näin se lähti jälleen tämä juhlakausi meillä käyntiin, kun vietettiin tänään kuopuksen 1v-synttäreitä. Poikkeuksellisesti mies hoiti kaikki käytännön järjestelyt ihan kakun leipomisesta alkaen. Minä hengasin lasten kanssa pihalla ja neuloin. Siivoamisessa autoin hieman, ja se mitä en siivonnut, jäi siivoamatta - keittiöä lukuunottamatta, sillä mies hienosti siivosi omat jälkensä kakun koristelunkin jälkeen. (Ja sanattoman sopimuksen mukaan sitten minä siivosin juhlien jälkeen.)

Seuraavat juhlat - joita tuskin juhlitaan edes tässä mittakaavassa kuin kuopuksen synttäreitä - on miehen synttärit puolentoista viikon kuluttua. Jos me nyt miehen kanssa käydään syömässä vanhenemisen kunniaksi, niin se on jo hyvä.

Ja parin kuukauden kuluttua vietetään esikoisen 6v-synttäreitä. Hän tosin on muutamankin kerran uhonnut (kun ei ole saanut mitä on halunnut), ettei äitiä niihin juhliin kutsuta, mutta silloin tuskin on juhliakaan...

Sitten tuleekin jo joulu, joka vietetään näillä näkymin Inkoossa. Ja veikkaisin, että saan kantaakseni melkoisen osan jouluvalmisteluistakin.

Joulun jälkeen on taas parin kuukauden tauko ennen keskimmäisen 4v-synttäreitä. Ja sitten voidaankin huokaista hetkeksi ennen juhannusta ja minun omia synttäreitäni - joita edelleen vietetään hyvin pienessä mittakaavassa.

Ja ennen kuin huomaammekaan, olemme jälleen tässä samassa pisteessä, juhlimassa kuopuksen 2v-synttäreitä - ja minä huokailen syntymäpäiväjuhlaputken alkamista ;)

P.S. Se miehen leipoma kakku on tosi hyvää! Ja sen kaikki vieraatkin myös mainitsivat. Lisäksi siitä tuli jättikakku. Neljäsosa jäljellä. Saa nähdä, saadaanko se perheen kesken syötyä.