Keskimmäisellä on mielikuvitusystävä, "mun kaveri", joka tekee kaikenlaisia juttuja, sekä hauskoja että ei niin mukavia. Esimerkkinä mainittakoon vaikka maidon kaataminen pöydälle tai piereskely. (Jokainen voi miettiä, kumpi noista on esimerkki hauskasta jutusta ;) ) Tämä "kaveri" onkin vielä sellainen, että. Tilanteesta riippuen se on yhtä nuori kuin keskimmäinenkin. Tai sitten paljon vanhempi kuin äiti. Se myös asuu usein ihan yksin ja saa syödä karkkia joka päivä kilokaupalla - tai sitten se asuu vain iskän kanssa eikä ole koskaan karkkia syönytkään.

Joka tapauksessa tämä "kaveri" on ihan harmiton tyyppi (vaikka Valituissa Paloissa oli juttu, jossa vihjattiin, että joskus lasten mielikuvituskaverit voivat olla haamuja, jotka eivät syystä tai toisesta pääse lepoon). Eräs toinen osittain mielikuvituksen tuote aiheuttaa minulle harmaita hiuksia (jotka onneksi eivät vaaleista hiuksista niin helposti näy - minäkö turhamainen).

Tämä toinen tyyppi on lapsivaras. Eikä tästä puhu pelkästään keskimmäinen, vaan esikoinen myös. Lapsivaras kuulemma ajelee autolla ympäriinsä, ja nappaa lapsia mukaansa. Lisäksi se myy huumetta ja antaa lapsille paljon karkkia. Koska se on paha, sitä vastaan pitää hyökätä (aseena esim. harava). Mitä pimeämpi ulkona, sitä varmemmin jutut kääntyvät lapsivarkaaseen. Huoh.

Toisaalta ihan hyvä, että tätä asiaa käsitellään jo nyt, mutta olen silti saanut miettiä pääni puhki, millä saan lapset ymmärtämään, että ketään vastaan ei hyökätä. Ei ainakaan ketään tuntematonta, joka sattuu autollaan ajamaan taloyhtiön pihaan. Sieluni silmillä näen, kun joku pahaa-aavistamaton setä saa haravanvarresta päähän tuossa meidän pihalla iltahämärissä...

Puheet lapsivarkaasta ovat johtaneet keskusteluihin siitä, miten namia ei oteta keneltä tahansa, ja miten kenenkään tuntemattoman matkaan ei koskaan lähdetä. Ja että mieluummin lähtee pois kuin hyökkää kenenkään niskaan.

Toivottavasti tämä tästä, eikä kenenkään sivullisten tarvitse saada tuta lasten puolustusvimmaa...