Kunnostauduin tänään ruuanlaiton saralla. Olen seikasta erityisen ylpeä siksi, että en oikeasti voi sietää ruuanlaittoa. Jos ei olisi näitä huollettavia, en varmaan söisi - enkä taatusti tekisi - lämmintä ruokaa koskaan. Olen lopen tympääntynyt siihen, että ruokaa pitää tehdä joka päivä. Tai ainakin kolme kertaa viikossa, jos vaikka joskus onnistun tekemään jotain ruokaa niin paljon, että siitä riittää useammalle aterialle. En jaksa enää miettiä, mitä milloinkin teen, ja tuntuu, että pyöritän paria kolmea ruokalajia päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja kaiken lisäksi lämmintä ruokaa pitäisi tarjota kaksi kertaa päivässä. Ei jaksa!!!

Mutta tänään, kun olin näissä tunnelmissa ja mietin välipalan aikaan, mitä ihmettä teen iltaruuaksi (vai tilaanko pitsan), sain ilmeisesti jonkinlaisen kohtauksen, sillä päätin tehdä lasagnea. Ekaa kertaa elämässäni ja ihan alusta alkaen itse, ei mitään puolivalmista eineslasagnea. Lukuunottamatta lasagnelevyjä, jotka oli kaappiin ostettu jo aikaisemmin sekä jauhelihaa, jonka nostin pakastimesta tiskipöydälle sulamaan. Ei muuta kuin hihat ylös, käsipesulle ja hommiin.

Jauhelihakastikkeen tekeminen sujui rutiinilla. Juustokastike tarjosi enemmän haastetta, mutta onnistuin kuin onnistuinkin olemaan polttamatta kastiketta pohjaan. Sitten vain ladoin kastikkeita ja lasagnelevyjä vuokaan vuorotellen ja törkkäsin vuoan uuniin. Neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua keittiöstä leijaili herkullisia tuoksuja :) Mies tuli sopivasti kotiin, ja oli (ehkä liiankin) yllättynyt. Itse taisin olla vielä enemmän yllättynyt, sillä a) lasagnen tekeminen "alusta asti" ei ollut ollenkaan vaikeaa (edes vauva kantoliinassa) eikä työlästä ja b) se oli oikeastaan ihan hauskaakin - enkä olisi ikinä uskonut edes ajattelevani ruuanlaittoa hauskana!

Pienessä päässäni olin ajatellut, että lasagnea riittäisi huomiseksi päiväruuaksikin (ja näin välttäisin kahden ruuan tekemisen huomenna), mutta kattia kanssa. Ilmeisellä moukantuurillani olin onnistunut tekemään ekasta lasagnestani niin maukasta, että esikoinen, keskimmäinen ja mies tekivät parhaansa tyhjentäessään vuokaa ruuasta. Tarkoittaa sitä, että joku meistä voi vielä huomenna syödä lasagnea päiväruuaksi, mutta ei todellakaan kaikki. Parasta ehkä delegoida huomisen ruokahommat miehelle, jos hänellä vaikka mielikuvitus tällä saralla toimisi hieman aktiivisemmin kuin minulla...