Kyllä sitä tuntee itsensä harvinaisen tyhmäksi lasten edessä, kun nämä keksivät kysyä mitä kummallisimpia kysymyksiä. Esikoinen on tässä parin viikon aikana mm. kysynyt, mikä on huumerikos, mikä on veropetos, milloin tulee kunnon talvi ja koska hän saa oman auton. Huumerikoksen ja veropetoksen osasin jotenkuten selittää, mutta kahteen viimeiseen piti rehellisesti sanoa, etten tiedä.

Kuopus vuorostaan kysyi tässä eräänä päivänä, ajavatko jäänmurtajat pimeässä vai nukkuvatko ne silloin. En valitettavasti osannut vastata. Ja kun hänen 4v-synttäreitä vietettiin viikko sitten, hän kysyi onko nyt talvi vai kevät. Kysymys juontanee juurensa siitä, että olen sanonut, että hänen synttäreidensä aikaan on ihan varmasti lunta...

*

Ystävänpäivä tuli ja meni. Olin reipas, ja askartelin kymmenelle hyvälle ystävälle ihan oikeat ystävänpäiväkortit. Minulle tuli hyvä mieli, toivottavasti myös korttien vastaanottajille :) Itse en saanut yhtäkään korttia, ja mieskin muisti koko päivän vasta illalla nukkumaanmennessään. Sain suukon. No, parempi sekin kuin ei mitään - kai.

*

Kelien ollessa mitä on, lasten haalarit ovat jatkuvasti kurassa ja ravassa. Ja jos olen ihan rehellinen, olen ollut myös aika laiska niitä pesemään. Miksi pesisin, kun heti seuraavan kerran kun haalareita käyttävät, ei niistä näe, onko ne pesty äskettäin vai kuukausi sitten. Tämä toimintatapa on nyt kostautunut. Yritin saada haalareista alkuperäistä väriä näkyviin, ja kehnosti kävi. Sappisaippua on testattu (harjasin sitä juuriharjalla kankaan pintaan, annoin vaikuttaa piiiiiitkän tovin ennen pesua pesukoneessa), ja edelleen haalareissa on tummia pinttyneen ravan läikkiä. Kuopuksen haalarin alkuperäisväri jää pitkälti arvailujen varaan, mikä on harmi, sillä sen jälleenmyynti on tässä tilanteessa huomattavasti vaikeampaa kuin puhtaan ja tahrattoman haalarin myynti. Nyt mietinkin, jaksanko kokeilla ruokasoodaa tahranpoistajana. Olen googlannut aiheesta, ja sitä hehkutetaan estoitta lähes poikkeuksetta. Sitä en tiedä, sopiiko ruokasooda yhteen Reiman tec-kankaan kanssa. Taitaa jäädä nähtäväksi.

*

Meillä alkoi hiihtoloma, mutta emme ole minnekään lähdössä. Miehen sanoin, keli ei inspiroi. Sinänsä harmi, kun olisi voinut olla kiva käydä jossain kauempana. Vaikka Oulussa. Tosin kävin siellä eilen. Edellisestä kerrasta Oulussa onkin kulunut ainakin 20 vuotta. Illalla oli hieman hassu olo, kun oli tullut matkustettua yli 1100km. Lentäen menin aamulla ja lentäen tulin illalla. Vapaaehtoistyö pitää kiireisenä :) Oli mukava nähdä vähän luntakin, vaikka ei sitä Oulussakaan ollut kuin nimeksi.

Nyt pitää enää miettiä, mitä ihmettä ensi viikolle keksisi, kun esikoinenkin on kotona kaiket päivät. Luistelun ja mäenlaskun hiihtämisestä puhumattakaan voi unohtaa. Kunhan ei vettä sada, niin emmeköhän me saa aikaamme tuolla pihalla kulumaan. Toivottavasti.