Näin hiihtolomaviikon alkajaisiksi oli mukava herätä auringon kajoon. Eipä tarvitse enää vastapäisen naapurin keittiön ikkunan kautta yrittää saada pientä annosta kirkasvalolampusta, kun luonnon oma kirkasvalolamppu hoitaa homman :) Verrattuna niin moneen muuhun päivään tällainen herätys antaa ihan eri tavalla energiaa koko päiväksi. Yllätys yllätys, lapsetkin huomasivat auringon, ja nyt riehuvat sisällä kuin viimeistä päivää. Ulos eivät halua lähteä, kun ovat omien sanojensa mukaan kipeitä. Niin just. (Vaikka esikoisella toisaalta ihan oikeasti oli kuumetta perjantaina ja lauantaina.)

Keväthangilla hiihtelyn voi ilmeisesti unohtaa. Kevät tulee kyllä, mutta hankia ei juurikaan ole täällä näkynyt. Olenkin ihan vakavissani harkinnut kävelysauvojen hankkimista. Suksethan ostin pari talvea sitten, mutta niiden käyttö on (myös muista kuin minusta riippumattomista syistä) jäänyt tosi vähälle. Jos nyt vaihtaisi sivakoinnin rivakkaan kävelyyn? Idea houkuttelee, mutta bongaan heti parikin ongelmaa. Ensimmäinen on lastenhoitosellainen. Mitä teen lapsille, kun lähden itse reippailemaan? Mies kun tulee töistä verrattain myöhään kotiin, enkä viitsisi naapureita liikakäyttää lapsenvahteina. Toinen ongelma liittyy tähän ensimmäiseen: kun mies tulee myöhään, ei päivänvaloa enää silloin ole, eikä minua huvita lähteä kävelemään yksin tuonne pimeään. Ei taida sauvakävely onnistua ennen kuin lapset ovat niin isoja, että pärjäävät tunnin omin nokkinensa kotona. Sinänsä harmi, kun ei tässä nuorruta itse yhtään...

Pulinat pois, ja pihalle happea haukkaamaan. Kun ei kerran vettä sada ja ilma on aurinkoinen, niin siitä pitää nauttia :)