Olipa Vappu!

Opiskelijaelämä on taaksejäänyttä, joten meidän perheessä ei Vappua vietetty hillumalla Helsingissä. Ehei, me lähdimme maalle, Inkooseen. Oli aika hoitaa piha-alueet kesäkuntoon. Säät suosivat rannan siivoajia tänä vuonna ja hyvä niin.

Palasimme Vapun juurille. Se oli meille sekä kevään että työn juhlaa. Viimeeksimainittua ihan kirjaimellisesti, sillä maalla eivät työt tekemällä lopu. Keväästäkin saimme nauttia täysin rinnoin. Jotain kertoo sekin, että kun minä normaalisti käyn luonnonvesissä uimassa aikaisintaan juhannuksena, niin näinpä senkin päivän, jolloin talviturkki jäi meren viileään syleilyyn Vapunpäivänä. Jaiks. Eikä se vesi nyt mitenkään kamalan kylmää ollut. Jos lämpömittari olisi ollut ehjä, olisi se ihan varmasti näyttänyt +10 astetta tai jopa vähän enemmän. Ihan totta. Lapset ainakin tykkäsivät. Heti, kun aurinko alkoi paistaa hiekkarannalle, he kirmasivat nakuina veteen ja takaisin. Esikoinen ja keskimmäinen kävivät jopa hakemassa aurinkotuolit kellarista, ja ilkosillaan paistattelivat päivää niillä lojuen. Eivät sentään vielä ole räkätaudissa, mikä on sekin hyvä juttu.

Mitä työntekoon tulee, niin minäkin sillä alalla kunnostauduin. Haravoin kaisloja ja lehtiä rannalta perjantaina vaatimattomat kahdeksan tuntia. Mieletön flow-kokemus!  Ja sain kuin sainkin rannan siivottua kesäkuntoon:

1530196.jpg

Kuten kuvasta näkyy, siivoamista riitti. Eikä ranta tuohon kuvan oikeassa reunassa olevaan koivu- ja kuusipöheikköön lopu. Ehei. Siinä on vasta rannan puoliväli. Ja tuo iso tumma kasa vasemmalla yläreunassa on kaikki se, mitä rannalta kasaan haravoin.
Olin ihan varma, että en seuraavana päivänä pääse sängystä ylös, kun saunan jälkeen puristusvoima sormista oli täysin kaikonnut (ilmeisesti haravanvarren kouristuksenomaisen puristamisen takia, mene ja tiedä) niin, että koin hankalana siideritölkin pysymisen kädessä. Perjantai-iltana myös neulomiset jäivät erittäin vähiin, ja kun sitten luovutin ja painuin pehkuihin, kärsin hetken "levottomista käsistä" ennen kuin uni vei voiton - noin kymmenessä sekunnissa. Mutta onneksi seuraavana aamuna vain lihakset lapaluiden välissä muistuttivat edellisen päivän suururakasta, ja niinpä olin jälleen haravoimassa rantaa (olin uimareissulla edellisenä iltana huomannut pari huonosti haravoitua kohtaa) heti aamupalan jälkeen :)

Tuo paikka on oikea eläintarha. Jos haluaa nähdä metsäpeuran tai valkohäntäpeuran, joutsenia, tikan tai vaikka hirviä, niin sinne vain. Kaikki edellä mainitut löytyvät ihan pihapiiristä. Tai ainakin hyvin läheltä. Menomatkalla tien vieressä matkaamme tahditti yhdeksän peuran lauma. Meillä vauhti oli hiljainen, peuroilla kova, ja niin vain ne mennä huiskivat tien yli melkein kosketusetäisyydeltä. Harmi, että kamera oli juuri silloin siinä kassissa, joka oli pakattu ensimmäisenä takakonttiin. Hirvet nähtiin kotiintulomatkalla myöskin erittäin lähietäisyydeltä. Onneksi mies ennätti jarruttaa, ja lapset saivat miellyttävän kokemuksen hirvistä, kun sattuivat näkemään ne noin läheltä. Juoksivat, penteleet, nekin pellolta suoraan auton edestä  tien yli metsään. Olivat - eivät ehkä juuri samat yksilöt - käyneet myös pihassa, eivätkä vain kerran. Sen verran ikävän näköisiksi olivat sekä tyrnipuskat että omenapuut revitty. Ja peuran jälkiä oli myös piha täynnä. Anopin kasvimaata käy sääliksi. Ja meitäkin. Sillä kaikki herkut menevät peurojen ja hirvien suihin. Höh.

Tikka kävi kokeilemassa onneaan sähkötolppaan:

1530203.jpg

Tolpan metallisesta "hatusta" lähtikin aika kiva ääni, kun tikka sitä nokallaan rummutti. Ei tuo kauaa jaksanut, ja lensikin sitten pois. Joutsenia ui rannan tuntumassa pari ja vähän kauempana lahdella vielä toinen pariskunta. Kun venevalkamassa haravoin kaisloja kasaan, eivät nuo olleet moksiskaan, vaan lensivät kymmenen metrin päästä ohi siivet ujeltaen. Majesteetillisiä lintuja ovat (ja kovia kakkaamaan meidän rannalle).

Joutuipa mieskin pelastustehtäviin:

1530200.jpg

Lasten kumivene oli päässyt rannalta karkuun kauas kaislikkoon, ja se piti hakea takaisin kotiin. Pari vuotta sitten karkuun lähti (varmaan samalla tavalla) puhallettava krokotiili. Se sai uuden kodin jostain muualta - lasten suureksi harmiksi.

Olimme poissa neljä päivää, ja kotipihaa ei ollut tunnistaa, kun sinne sunnuntai-iltana ajoimme. Lähtiessä ihan paljaat puut olivat vihreitä ja mesiangervot (tai jotkut vastaavat koristepensaat) jo kukkivat. Makuuhuoneen ikkunan alla oleva tuomi on aikeissa kukkia, ja varmaan tekeekin sen heti, kun sää jälleen vähän lämpenee. Sitten saakin tuomen ihanasta tuoksusta nauttia reilun viikon.

Kesää ja lomaa odotellessa...