Heräsin aurinkoiseen aamuun. Esikoinen lähti kouluun ja jäin keskimmäisen ja kuopuksen kanssa kotiin. Eilen nuorimmaiset olivat päiväkodissa viettäneet läksiäisiä. Elokuussa pk-ura jatkuu eri päiväkodissa. Nyt tuossa lähellä, eikä tarvitse enää autolla suhata Pikkukaupungin toiselle puolelle joka arkiaamu.

Juhlinnasta huolimatta keskimmäisen toive tälle päivälle oli pyöräretki päiväkodille, että pääsee kavereiden kanssa leikkimään. Ei mennyt ihan yksiin oman toiveeni kanssa pyykkipäivästä, siivouspäivästä ja pensasaidanleikkuupäivästä.

Vuoden työssäolo on ollut yhtä juhlaa. Kaksiosaiset työpäivät mahdollistavat oman ajan puolen päivän aikaan, kun lapsoset uinailevat päiväkodissa eikä esikoinenkaan ole vielä koulusta kotiutunut. Nyt seuraavat kaksi kuukautta ovatkin sisällöltään ihan erilaisia: päivät niin täynnä puuhaa, että tuskin tätä voi lomaksi kutsua - paitsi siltä osin, ettei tarvitse kellon kanssa elää samanlaisessa symbioosissa kuin on eletty. On hyvin todennäköistä, että kun elokuu koittaa, palaan töihin riemusta kiljuen. Pääsenhän samalla lepäämään. Kyllä silloinkin vielä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä riittää, ja keskipäivän oma aika mennee pihalla istuessa ja kesästä nauttiessa ;)