Kun oma äitini täytti 35 vuotta, olin itse paria kuukautta vaille 14-vuotias. Enkä ajatellut, että äitini olisi mitenkään vanha, kun oli järjestään nuorempi kuin ystävieni äidit. 

Kuinka ollakaan, heräsin tänä aamuna tajuamaan, että olen nyt itse tuo 35-vuotias nainen. Kolmen lapsen äiti, tosin esikoiseni on vasta 8,5-vuotias. Minne nämä kaikki vuodet ovat menneet? Tai mitä, jos olenkin neljänkympin kriisin kourissa? O_O

Saavutusteni lista on melko lyhyt, mutta onneksi epäonnistumisten lista vielä lyhyempi. Kokemuslistalla on jokunen merkintä, ja juuri tänään tuntuu, että se lista voisi olla pidempi. Huomattavasti pidempi. Pakko se on myöntää, että pieni kateus nostaa päätään kun kuulen vanhojen koulukavereitteni ulkomaanmatkoista ja kokemuksista. Ehkä kyse on myös valinnoista, alkaen sieltä ammatinvalinnasta asti. Baletinopettajan palkoilla kun ei ulkomailla viisihenkisen perheen kanssa reissata. Eikä reissattu kotiäidin tuloillakaan.

Mutta mitä sitä rahaa miettimään. (Nytkin kaikki se, mikä tulee, menee mm. remonttikustannuksiin ja peruselämiseen.) Sen sijaan mietin tulevaisuutta. Kuinka pitkäksi ennätän saavutusten ja kokemusten listaa kasvattaa? Osaanko valita riittävän arvokkaita kokemuksia - tai osaanko tunnistaa niitä? Haaveita on paljon, niiden toteutuminen vain on huomattavan epävarmaa.

Mitä sitä surkuttelemaan, elämä on tässä ja nyt, enkä vaihtaisi mitään, jos joku tarjoaisi siihen mahdollisuuden :)

Hauskaa synttäriä minulle!