Mitähän tästä taas tulee...?

Miehellä ja minulla on seinien värin ja lattioiden ja katon suhteen samat mietteet, mutta kaikki muu meneekin sitten ihan ristiin. Hermojen menetystä luvassa siis useampaan otteeseen, ei vain tänään.

Itsekin pidän minimalismista, mutta en niin pelkistetystä sisustuksesta, että yhtään persoonallisuutta ei näy missään. Haluan myös riittävästi säilytystiloja, ja ehdottomasti sellaisia, joissa tavarat saa muiden katseilta piiloon. Karsastankin avohyllyjä ja pintoja, jotka on pinottu täyteen tavaraa. Mies on myös sitä mieltä, että mahdollisimman vähän tavaraa - noin niin kuin yleensä. Hän haluaisi, että huoneet olisivat lähestulkoon tyhjiä, ehkä nyt sohva saisi olla, ja tietysti se oma työpöytä, mutta ei mitään muuta. Lipastot ja kirjahyllyt ovat perkeleestä seuraavia, tai siltä se välillä vaikuttaa. Ja viimeisin hyvin tiukkasävyinen keskustelu käytiin siitä, tarvitaanko makuuhuoneeseen vaatekaappeja ollenkaan. (Tietysti tarvitaan, aivan ehdottomasti!!!) Kuulemma meillä on aivan liian paljon tavaraa. En voi olla täysin eri mieltä, mutta kerrottakoon myös, että kaikki se tavara on myös ihan väärissä paikoissa. Säilytystilojen puutteesta johtuen. Ei minustakaan ole hehkeää, että täysinäisiä muuttolaatikoita edelleen on kasattuna huoneiden nurkkiin. Tai että kellarissa on huonekaupalla 20 vuotta vanhaa roinaa, joka ei edes meille kuulu. Mutta minusta tuo ei liity ollenkaan siihen, miksi kirjahyllyjä ei myöskään saisi olla puhumattakaan niistä muutamista kirjoista siinä hyllyssä.

Ihan oikeasti, hermo menee. 

Tämän päivän olenkin haaveillut jälleen kerran ja pitkästä aikaa äidin omasta yksiöstä, jossa saisin sisustaa niin kuin haluaisin ja juuri niillä tavaroilla, jotka itse katsoisin tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi. Helppohan se on toisen uhota, että on ihan liikaa roinaa nurkissa, kun omat roinat täyttävät kylmillään olevan talon huoneet Inkoossa. Olemme sitä myös välivarastoksi kutsuneet. Siellä ne ovat miehen erilaiset kaapelit ja soittovehkeet, cd-levyt yms. joita hän ei tunnu tarvitsevan. Jääkööt sinne, kun kerran haluaa tavaraa karsia. Kyllä ne sieltä joku joskus siivoaa pois, viimeistään lapset perheineen, jos eivät muut ;)

En kyllä nyt nauti tästä tilanteesta yhtään. Vaikka jotain hyvää sentään on tapahtunutkin. Tuleva makkari tyhjennettiin pari viikkoa sitten, ja nyt siellä on jo katto maalattu ja seinät tasoitettu. Huomenna olisi tarkoitus maalata seinät (tai myöhemmin tällä viikolla) ja sen jälkeen uusitaan lattia. Ja jossain tuossa välissä pitäisi varmaan taas vääntää kättä niistä vaatekaapeista (liukuovellisista, mind you) makkariin *huoh* Niin, ja eteisenkin sain tänään käyttökuntoon, kun vaatenaulakot kiinnitettiin seinään. Loppuu keittiön läpi ravaaminen kengät jalassa ja lasten vaatteiden kerääminen keittiöstä. Ihanaa!

Miksi tämä minun armas puolisoni ei voi olla samanlainen kuin niin monet muut miehet ovat sisustamisen suhteen? Ei jaksaisi nyt yhtään vääntää...