Niin se tammikuu mennä hujahti, ja helmikuun ensimmäistä päivää vietetään. Ulkona on kivan raikas talvikeli (aamulla täällä oli 10 astetta pakkasta) ja lunta riittää joka lähtöön. Ulkoilua en ole harrastanut juurikaan, laiska kun olen :) Nytkin nautin päivästä tekemällä töitä ja sulattamalla pakastinta. Eilen leivoin pullaa, ja tuoksu leijailee kotona edelleen. Nam.

Remontti etenee ihan kiitettävästi, nyt ollaan siirrytty yläkertaan. On täällä alhaalla vielä pari pikkujuttua tekemättä, kuten esim. keittiö ja vessa laittamatta puhumattakaan portaiden kääntämisestä, mutta lapsilla alkoi olla ahtaat oltavat. Ja kun yksi huone tyhjeni meidän muuttaessa alakerran makkariin, päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi. Kunhan laminaatit saadaan lattiaan, päästään kantamaan huonekaluja sisään. Ja sitten onkin toisen yläkerran makkarin vuoro. Jos oikein hyvin käy, ollaan lumien sulaessa siinä pisteessä, että keittiön remontti on hollilla ja ulkonakin päästään terassia rakentamaan ja istutuksia laittelemaan :)

Työnteko maistuu jälleen pitkän joululoman jälkeen erityisen hyvältä. Sanokoot muut mitä sanovat, mutta oli rankkaa olla lasten kanssa lomalla 4 viikkoa, kun "meillä ei oo mitään tekemistä". Huoh. Nyt päiväkodissa, eskarissa ja koulussa sitä tekemistä sitten onneksi riittää, ja paluu arkeen tapahtui juuri sopivaan aikaan. Vielä viikko lisää lomaa, ja olisin tullut hulluksi ;)

Harrastusrintamaltakin kuuluu hyvää. Lankaa kuluu ja puikot kilkattavat, kun iltaisin neulon minkä ennätän. Nyt vähän hitaammin, mutta spurtteja tulee aina silloin tällöin otettua. Näistä voi käydä lukemassa lisää neuleblogini puolella, jos kiinnostaa. Hups, menikö mainostamisen puolelle... :)

Ainoa, mikä vähän yrittää idylliä säröttää, on taho, jonka "leivissä" olin erittäin aktiivisena vapaaehtoistoimijana melkein kahdeksan vuotta. Poistumisestani kerroinkin jo aikaisemmin, mutta edelleen saan eri reittejä pitkin kuulla, miten minussa on syy erinäisten asioiden tökkimiselle. Välillä tuo tuollainen naurattaa: olen ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen eräisiin ihmisiin, kun lähdöstäni on reilut 3 kuukautta, ja edelleen estän töiden teon tai muuten vain haittaan asioiden sujumista. Toisinaan taas ketutus on melkoinen, kun saan kuulla, että ennen kovasti kiitellyt asiat ovatkin nyt ihan pielessä vain siksi, että minä satun olemaan mukana hommissa. Tai joskus  aikaisemmin annoin oman panokseni niiden hyväksi. Mietin, näinkö vapaaehtoisia haalitaan mukaan hommiin, haukkumalla, pilkkaamalla, ja suoranaisesti kiusaamalla. Jos tämä olisi oikea työpaikka, voisin jopa syyttää eräitä tahoja työpaikkakiusaamisesta. Mutta kun tämä on vain harrastus, niin minun todennäköisesti odotetaan vain poistuvan, sulkevan oven takanani ja tyytyvän kohtalooni. Onneksi tästä harrastuksesta ei tarvitse maksaa mitään. Ja onneksi olen ollut kaukaa viisas ja kerännyt talteen erilaisia dokumentteja siitä, miten vapaaehtoisia on kohdeltu - ja tullaan varmasti jatkossa kohtelemaankin, jos yhtään uskaltaa sanoa tai tehdä toisin kuin muutama haluaa. Pieni harmaa pilvi  - tai koirankakan tahrima lumikokkare - tämän helmikuisen päivän kirkkaudessa ja hangen valkoisuudessa. Ei sen enempää. Onneksi.