No niin, pitkään mietin, perustaako blogia ollenkaan vai ei. Tässä tulos: yöllä kirjoitan jotain silmät ristissä. Katsotaan, kauanko tämä jaksaa olla hengissä. Mikään kirjallisuuden riemuvoitto tämä ei tule olemaan, ei todellakaan. Kunhan nyt jotain lämpimikseni lätisen. Kotiäidin elämää. Opiskelua. Siis ihan normaalia arkista aherrusta.

Vähän taustaa: kolmenkympin kriisi kolkuttelee ovella, mutten ole kovin halukas päästämään sitä sisään mylläämään. Lapset hoitavat nimittäin aika tehokkaasti tuon mylläämisen ;). Ja noita myllääjiä on siis kaksi: esikoinen, "minä itte" reilut 3v ja kuopus, "äidin kulta" 1v. Mieskin löytyy - ainakin silloin tällöin, milloin pääsee töistä kotiin asti. Kuka se sanoikaan, että pienten lasten isät tekevät eniten töitä. Tervetuloa katsomaan, täältä löytyy yksi! Onneksi nykyään tilipussia kartutetaan oikein urakalla lähinnä kausiluontoisesti. Niin että enää ei tarvitse tokaista toiselle: "tervetuloa käymään", kun toinen tulee myöhään illalla töistä kotiin vain lähteäkseen sinne takaisin aikaisin aamulla.
Mutta se miehestä.
Itse tällä hetkellä tapan aikaa kotiäitinä. Hetkittäin jopa opiskelenkin, mutta pääasiallisesti vietän päiviä täällä kotona lasten seurassa. Syksyllä puhaltavat sitten uudet tuulet, mutta siihen on vielä aikaa...

Siinä esittely lyhykäisyydessään. Nyt polkaisen tämän blogin käyntiin *polkaisu* Saapi nähdä, kuis ämmän käy :)