Mistä tietää, että on ollut erityisen hyvä päivä?

No tietenkin siitä, kun lähipiirin vauvauutiset (saldo joulun jälkeen: kaksi tyttö- ja kaksi poikavauvaa, lisäksi kaksi masua kasvamassa ja kuukauden sisään "poksahtamassa") saavat mielen niin herkistymään, että iltasella ehdottelen miehelle, josko meillekin vielä se neljäs tulisi...

Ainahan sitä saa ehdotella :)
Ja kyllähän minä sen vauvan ottaisinkin, mutta en usko enää jaksavani kolmatta kertaa organiseerata elämää vauvan ja vanhempien lasten kanssa. Ainakaan alle neljän vuoden ikäerolla.
Kun alkaa tämä elämä olla jo melkoisen leppoisaa: esikoinen on reipas eskarilainen, keskimmäinenkin on reipas kerholainen ja kuopus on hyvää vauhtia tulossa reippaaksi leikki-ikäiseksi, joka jo ihan mielellään pukee (vain vähän autettuna, jos hän saisi päättää) itse, syö itse, käy potalla kiitettävän hienosti (autettuna) ja touhuaa itsekseen (niin hyvässä kuin pahassa).

Kokemuksen melkoisen syvällä rintaäänellä voisin sanoa, että jos tähän leppoisaan eloon nyt vielä vauva tulisi, niin leppoisuus voisi olla elämästä hyvinkin kaukana. (Vaikka siis ihan oikeasti olisi aivan ihanaa olla vielä kerran raskaana ja synnyttää - ja pikkuvauvan äiti.)