Miten voikaan olla näin painava olo? Kävellä ei jaksa, eikä oikein istuakaan. Silti molempia pitää tehdä.  Onneksi kahden aikaisemman raskauden kokemuksella tiedän, että olo helpottaa tasan silloin, kun jakaudun kahtia. Toivon, että tuo hetki koittaisi tässä ihan pian.

Tänään tein urotyön. Kävin Helsingissä. Ei yhtään huvittanut, mutta kun piti se opinnäyte toimittaa tanssikoulun toimistoon. Samalla haahuilin Stokkalla. Se on ihana kauppa, kun sieltä saa mitä vain :)

Jännä juttu, miten sitä toivoo, että vauva syntyisi pian (vaikka ensi yönä), ja toisaalta toivoo, että viihtyisi vielä muutaman päivän ahtaassa yksiössään. Tämä jälkimmäinen lähinnä siksi, että saan ne viimeisetkin ompelukset ja neulomukset valmiiksi. Sillä siinä vaiheessa, kun meitä on viisi, on minun turha haaveillakaan ompelemisesta tai neulomisesta, joista nyt olen saanut nauttia ehkä hävyttömän pitkään.

Tuleekohan syysvauvasta sittenkin lokavauva?