Kyllä ihminen sitten onkin tyhmä - lähinnä tarkoitan tällä itseäni :) Itseaiheutetussa väsymyksessä ei ole mitään hohtoa. Ei muuten, mutta kun meinaa treeneissä nukahtaa :-O

Lapset nukkuvat kuin enkelit, vaikka voisivat mennä vähän aikaisemmin nukkumaan. Päivät kuluvat itselläni vielä koulussa vapaavalintaisia opintoja suorittaen, mutta kun joulukin lähestyy ja joulukortit pitäisi tehdä ja lähettää ja joululahjoja pitäisi tehdä ja paketoida, niin ainoa aika "omille hommille" on öisin. Ja se taas verottaa nukkumiseen käytettyä aikaa hyvin tehokkaasti. Toissa yönä ehdin nukkua huimat 3,5 tuntia, viime yönä jo peräti 6 tuntia. Aamulla väsyttää ihan sikana, kun pitäisi herätä klo 7 ja ehtiä puoli yhdeksän bussiin. Pilates alkaa klo 9.30 ja Feldenkrais klo 11.15 (siis nämä vapaavalintaiset kurssit vielä tämän viikon), ja heti, kun mennään lattialle pitkäkseen, painuvat tämän tytön silmät umpeen. Tai vaihtoehtoisesti pyörivät päässä kuin hedelmäpelin renkaat, kun epätoivoisesti yritän niitä pitää auki.

Pilates ei ole niin paha väsymyksen kannalta, kun siellä tehdään aktiivisesti koko ajan jotain, mutta annas olla, kun pääsen tuonne Feldenkrais-tunnille. Siellä usein maataan lattialla selällään (silmät kiinni, että saa suljettua ylimääräiset ärsykkeet pois ja pystyy näin helpommin kuuntelemaan omaa kehoaan ja tuntemaan siinä mahdollisesti tapahtuvat muutokset) ja tehdään pieniä, hienovaraisia liikkeitä. Tai yhtä liikettä kerrallaan sen aikaa, kun tuntuu itsestä hyvältä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että heilun jatkuvasti unen ja valveen rajamailla. Kun opettajakin on kaiken lisäksi englantilainen,  voi aika helposti eksyä moodiin, jossa hänen puheestaan tulee vain miellyttävää taustasorinaa ja uni alkaa voittaa. Onneksi en ole ottanut vilttiä mukaan, joten kylmyys pitää hereillä :) Koska tuo tunti kestää peräti 3x45min (putkeen) ja lähes koko aika - toki riippuen tunnista ja harjoitteista, joskus nimittäin istutaan, ollaan päinmakuulla tai kävellään  - pötkötetään, niin kylmä tulee nopeasti, vaikka olen varustautunut villahousuilla, -takilla ja -sukilla. Opettaja onkin kehottanut kaikkia tuomaan mukanaan pienen viltin, jolla pitää keskivartalo lämpöisenä. Ajattelin mennä hieman edemmäksi, ja saatan huomenna ottaa mukaan sekä tumput (näpit ihan jäässä koko tunnin) että kuopuksen lampaantaljan. Ei tulisi kylmä (mutta toisaalta, voisi koko tunti mennä nukkuessa. Hmm...) ; )

Tunneilla siis usein väsyttää, mutta heti, kun tunnit loppuvat, piristyn jotenkin kummasti. Toinen väsymyksen hetki on alkuillasta viiden-kuuden aikaan. Silloin voisin ihan hyvin mennä nukkumaan, mutta meillä nukkuminen ei onnistu lasten ollessa hereillä. Ja kun vihdoin saadaan lapset nukkumaan noin yhdeksän aikaan, väsymys on poissa! Sitten alankin touhuta omiani: neulon, luen päivän lehden (kun on ollut niin kiire, ettei sitä ole aikaisemmin ehtinyt lukea), luen sähköpostit, askartelen, saatan jopa seurustella miehen kanssa, ellei tämä ole nukahtanut yhdessä lasten kanssa. Puuhastellessa aika kuluu joutuisaan ja jossain vaiheessa vain huomaan, että kello on taas yli puolen yön ja aamulla herätys kukonlaulun aikaan. *Haukotus*

Ennen lapsia olin sellainen, että nukuin pitkään ja hartaasti. Tosin saatoin kyllä valvoa yökaudet, kun aamulla sai nukkua pitkään. Nykyään valvon edelleen yökaudet, vaikka pitääkin herätä aikaisin. Koskakohan fysiikka pettää? Pitäisi anopilta vähän kysellä, hän kun on unitutkija ja yksi tutkimus ainakin on käsitellyt univajetta. No, joululomalla saa nukkua - ellen sitten käytä öitä siihen, että kirjoitan opinnäytesuunnitelmaa, harjoittelusuunnitelmaa ja produktioraporttia. Nuo kaikki pitäisi saada tehtyä ennen tammikuun tokaa viikkoa ja koulun alkua. Onpahan jotain tekemistä joululomallekin...

Esityksistä

Kiitos vain koivenkatkaisutoivotuksista :) Esitykset menivät hienosti, mitä nyt jotain pientä sattui - etenkin allekirjoittaneelle :)

Ensimmäisessä näytöksessä, kun tanssin Pahattarena pienten hämähäkkien (ikä 7v) kanssa, unohdin totaalisesti yhden lyhyen pätkän tanssista. Kun nuo pikku-hämähäkit minua tarkkaan seurasivat, hekään eivät tehneet sitä kohtaa, jonka unohdin :) Perästä kuului, luonnollisesti.

Toisessa näytöksessä muistin tanssin vallan mainiosti, mutta onnistuin sotkeutumaan viittaan. Puvustaja oli tehnyt Pahattarelle tummanvihreästä organzasta tosi makean viitan hienolla pystykauluksella. Jotenkin kummallisesti viitan helma joutui tanssin tiimellyksessä vasemman jalkani alle. Kun piti sitten nostaa oikea jalka sivulle, niin eihän se mihinkään noussut, kun oli jumissa siellä viitan poimuissa. Pikkuisen nauratti :) Sulavasta Pahattaresta tuli hetkeksi vanha, kömpelö mummo :) Onneksi oli puolinaamio kasvoilla, joten kaikki ilmeet eivät yleisölle näkyneet.

Nyt, kun produktio on ohi, on hieman tyhjä olo. Kaksi kuukautta meni todella nopeasti ja oli kiireestä huolimatta erittäin antoisaa aikaa. Oli tosin vähän puhetta, että keväällä esittäisimme tuon saman proggiksen vielä uudestaan, esim. Kansainvälisenä Tanssin päivänä, huhtikuun lopulla. Se olisi oikein mukavaa. Kokonaisuus oli niin hieno, että olisi sääli, jos esityskerrat jäisivät vain kahteen.

Mieskin on tyytyväinen siihen, että olen jälleen iltaisin kotona, vaikka olinkin vain kahtena iltana viikossa poissa. Nyt hän saa olla töissä vähän pidempään, kun ei tarvitse säännöllisesti hakea lapsia päiväkodista. 

Näin äkkiseltään ajateltuna tässä tanssinopen työssä huono puoli on se, että työaika on aina iltaisin. Onneksi en vielä tee tuota työtä täyspainoisesti, kun haluan tämän koulun ensin alta pois. No, aina ei voi voittaa...

P.S. Siis noista jouluhommista: ei niitä nyt _pidä tehdä, mutta kun minä haluan. Pitäisiköhän mennä jonnekin "näin käytät aikasi oikein" -kurssille?