Tänään oli lapsilla viimeinen päivispäivä. Seuraavan kerran aikataulutettua elämää eletään ensi syksynä, kun esikoinen menee eskariin. (Ja voi apua jo etukäteen: eskari alkaa _joka aamu_ klo 8. Miten me selvitään??)

Eilen kävimme lasten kanssa ostamassa keksipaketit molemmille ryhmille. Esikoinen halusi tarjota Tom&Jerry -keksejä, kuopus Carnevalin Aakkoskeksejä. Hoitajille valitsivat suurimman suklaarasian, mitä kaupassa oli: Fazerin Wiener Nougat -rasian. Aamulla askartelin yksinkertaisen kortin suklaan mukana annettavaksi.

Kun iltapäivällä hain lapset päiviksestä, oli molemmissa ryhmissä hoitajat (ja esikoisen ryhmässä myös päiviskaverit) askarrelleet lapsille kortit. Tippa linssissä niitä luin. Ja mitä hoitajien kanssa viimeisiä sanoja vaihdoin, oli heilläkin haikeat tunnelmat.

Lapset eivät olleet moksiskaan. Koska "äiti hei, voidaanhan me mennä joka päivä aidan taakse vilkuttelemaan kavereille". Niinpä.