Viimeistä viedään. Nimittäin tänään oli produktion kenraaliharjoitus. Huomenna ovat vuorossa esitykset, toinen päivällä ja toinen illalla. Teatterilla vierähtääkin mukavasti lähes koko päivä.

Edellisestä teatteriesiintymisestä on ehtinyt kulua jo neljä ja puoli vuotta. Silloin esiinnyin Lappeenrannan kaupunginteatterissa, pienoisbaletti sekin. Tai meitä oli silloin kaksi, kun esikoinen jo köllötteli masussa, vaikkei se vielä juurikaan ulospäin näkynyt :) Olihan tässä välissä nyt ne soolodemot koululla, mutta vaikka paikalla oli yleisöä, en sitä oikeaksi esitykseksi kuitenkaan laske. Oikeaan esitykseen kuuluvat esiintymispuvut ja meikit, hiuslakan ja puuterin tuoksut, hermostunutta puheensorinaa, verhojen kahina ja se tietty fiilis, mikä on juuri ennen näyttämölle ja yleisön eteen menoa. No, oikea esitys on vuorossa huomenna jälleen.

Tämänpäiväinen kenraaliharjoitus meni hyvin. Vähän pelottavan hyvin. Hyvä kenraaliharjoitus saa ajattelemaan pahinta: Murphyn lain mukaisesti jonkin on pakko mennä esityksessä pieleen. Toivottavasti se ei ole mitään tärkeää, kuten esim. esiintymispukujen repeytyminen tai propsien katoaminen. Olisihan se noloa sekin, jos vaikka tulisi sähkökatkos kesken esityksen.

Minulla on kaksoisrooli. Alussa ja lopussa olen se, joka saa prinsessanuken elämään. Toisin sanoen olen nukketeatteri-ihminen. Keskellä vierailen Pahattaren roolissa, ja silloin saan tanssiakin vähän, vaikka kysessä on lähinnä "kenkärooli". Todella kiva juttu, että saan näin tuntumaa sekä siihen, mitä tapahtuu taustalla puvustuksineen lavastuksineen harjoituksineen kaikkineen, sekä siihen, mitä tapahtuu näyttämöllä. Harvinaista herkkua tämä, tässä ammatissa :)

Oijoi, en muistanutkaan, miten esitykset jännittävät! No, vuosien mukanaantuomalla kokemuksella (just joo ;) ) huominen sujuu ihan varmasti hyvin. Ja jos minua jo jännittää näin paljon, kuinkahan paljon mahtaa oppilaita jännittää...?