Jälleen se aika vuodesta, jolloin lapsilla oli aika hammashoitajalle. Tai suuhygienistille. Oli mikä oli, selvyyden vuoksi puhun nyt hammaslääkäristä :)

Vuosi sitten, kun esikoinen kävi edellisen kerran hammaslääkärissä, lääkäri kysyi tutista ja pullosta. Kerroin, ettemme ole pulloa juuri tarvinneet ja että tuttikin jäi (äidin pienellä avustuksella) käytöstä esikoisen täyttäessä kaksi. Lääkäri vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Seuraava kysymys koski juomia. Mitä esikoinen tavallisesti juo. Aloitin luettelemisen vedestä ja päädyin lehmänmaidon kautta äidinmaitoon. Lopetettuani lääkäri oli erittäin hämmästyneen näköinen. Olin jo ennen hammaslääkärille menoa varustautunut sitä perinteistä "äidinmaito muuttuu sokerilitkuksi, kun vauva täyttää x kuukautta eikä siitä ole sitten enää mitään ravitsemuksellista hyötyä" -blaablaablaata vastaan, mutta minun ei tarvinnut sanoa sanaakaan (vain hymyillä ystävällisen maireasti) kun kuopus, silloin reilut 2kk, uinui kauniisti liinassa. Eihän nyt hyvänen aika ole ollenkaan loogista, että samoista rinnoista esikoisen juoma maito olisi sokerilitkua mutta kuopuksen juoma maito juuri sopivaa ravintoa vauvalle! Eivät rinnat nyt niiiiin erinomaiset ole, vaikka ovatkin upeat systeemit :) Hetki meni lääkärillä siihen, että sai ajatuksensa järjestykseen.

Nyt tänä vuonna, kun kuopuskin on jo yli vuoden, olin varustautunut jopa edellistä vuotta paremmin. Olin mm. lukenut Mitoulaksen tutkimuksen maidon rasvapitoisuuden muuttumisesta sekä tankannut Satu Alaluusuan tutkimuksen abstraktia pitkän imetyksen vaikutuksista hampaisiin. Myös Brian Palmerin artikkeli oli tullut tutuksi. Ilokseni mitään noista ei tälläkään kertaa tarvittu :)

Koska hammaslääkäri ei kysynyt, mitä esikoinen juo, en tullut kertoneeksi äidinmaidon osuudesta esikoisen nesteytyksessä. Kuopusta imetin vastaanotolla, mutta sekään ei saanut aikaan minkäänlaisia ihmettelyjä. Hammaslääkäri kyllä kysyi, syökö kuopus vielä öisin, johon vastasin totuudenmukaisesti kyllä. Kerroin kuitenkin - myös totuudenmukaisesti - etten tiedä tarkkaa imemiskertojen määrää, sillä imetän melko unissani. No, tätä vieressänukkumista hammaslääkäri hetken kauhisteli, mutta ei jäänyt siihen vatvomaan - mistä jälleen pisteet lääkärille :) Yövieroituksesta hän kyllä sitten mainitsi. Sanoi, että noin kahden vuoden iässä olisi hyvä saada yöimetykset loppumaan. Lisäsi kyllä heti perään: "Mutta sehän on asia, joka on täysin perheen päätettävissä". *kilinkilin* pisteitä jälleen hammaslääkärille.
Minulle jäi tuosta käynnistä hyvä mieli. Ja niin jäi esikoisellekin :) Hänen hampaansa katsottiin siten, että hän sai mennä siihen hammaslääkärin tuoliin istumaan. Se oli jännittävä paikka, ja ennen kuin hän itse uskalsi istua tuoliin, piti äidin näyttää, miten siinä ollaan. Maataan vain :) Ja jos nukahtaa, niin sitten saa kutittaa hereille :) Tämän pienen demonstraation jälkeen esikoinen uskalsi hienosti istua tuoliin eikä sormikaan värähtänyt, kun tuoli käännettiin makuuasentoon. Suu aukeni pyynnöstä hienosti, ja hammaslääkäri sai sekä laskea hampaat (yhteensä 20) että vähän tarkemmin syynätä niitä. Tähän syynäämiseen kuului olennaisena osana hampaan pinnan kuivaus sekä pienellä lampulla valaiseminen.

Esikoisella on hammaslääkärin mukaan kauniit ja täysin ehjät hampaat. Hyvin hoidetut :)
Kuopuksella on hammaslääkärin mukaan seitsemän hammasta. Sen enempää ei kuopus suostunut yhteistyöhön, ja tuonkin antoi tehdä vähän nihkeästi.

Ensi vuonna taas uudestaan.