Vaikka otsikosta voisi niin päätellä, niin mies ei kuitenkaan ole jäämässä koti-isäksi. Sen sijaan kyse on ohjelmasta, joka tuli neloselta tänään ja jota aloin sattumalta katsoa (kun kuopus sai kaukosäätimen käteensä ja onnistui laittamaan telkkarin päälle ja neloselle). Ohjelma oli nimeltään "Lapset vai ura?", ja tänään lähetettiin sarjan ensimmäinen osa.

En nähnyt ohjelmaa ihan alusta, mutta sain sen käsityksen, että kyseessä oli perhe, jossa äiti teki kahta työpäivää: toisen kodin ulkopuolella ja toisen kotona palkkatyön jälkeen. Tyypillinen lähtöasetelma siis. Isä kävi töissä (työskenteli mallina) ja oli päivittäin lasten kanssa ehkä maksimissaan pari tuntia. Lapsia oli neljä alle kouluikäistä: kolme poikaa ja yksi tyttö. Äiti kiiti työpäivän jälkeen lasten luo (en saanut selville, olivatko nämä päiväkodissa vai yksityisellä hoitajalla päivisin), siivosi mitä siivosi, syötti lapset ja laittoi nämä nukkumaan.

Perhe aloitti kokeilun: ensimmäiset kolme viikkoa isä jatkoi elämäänsä kuten aina ennenkin, mutta äiti jäi töistä pois kotiäidiksi. Lapset tykkäsivät siitä, että äiti oli kotona, elämä vähän rauhoittui siltä osin. TV:n edessä syödyt ateriat jäivät pois, ja niiden tilalle tulivat yhteiset ruokahetket. Välillä isän tullessa kotiin paikat olivat edelleen mullin mallin, ja siitäkös herra kimpaantui. Kerran jopa ihmetteli, miten voi olla mahdollista, että äiti ei kotona ollessaan ehdi siivota ennen kuin mies tulee kotiin... Sanoipa senkin, että lasten synnyttyä vaimo ja rakastajatar on muuttunut "vain äidiksi".

Kokeilun toisessa vaiheessa osat vaihtuivat. Mies jäi kotiin lasten kanssa kahdeksi viikoksi, kun äiti palasi töihin. Ja tästä alkoikin ohjelman mielenkiintoisin osuus *vahingoniloista naurua* :)

Alussa mies tsemppasi tosi hyvin päivät. Pyykit pestiin, vaikka neljä lasta sottasivatkin aika tahtia. Hän ei halunnut syöttää lapsille valmisruokia, kun ne lihottavat, vaan kokkasi itse terveellistä ruokaa. Hän sai lapset siivoamaan omat jälkensä. Pukemiset ja lähtemiset sujuivat, vaikka mies kameralle kertoikin tilanteen olevan aika stressaava. Äiti oli tunnollinen ja tuli aikaisin töistä suoraan kotiin. Kun äiti pääsi kotiin, hoitovastuu (sekä lasten että kodin) siirtyi heti hänelle. Mies lähti vapaalle ja äiti jäi laittamaan lapsia nukkumaan.

Viikon koti-isyyden jälkeen miehen ote ja periaatteet alkoivat lipsua. Äitikin hiffasi, että hän voi iltaisin mennä harrastamaan, kuten mies oli aikaisemmin tehnyt. Ja näin sai mies hoitaa lapset aamupalalta nukkumaan. Enää ei koti kiillellyt eikä pyykkiä pesty ahkerasti. Mies kertoi olevansa entistä stressaantuneempi ja haluavansa jättää kokeilun kesken. Tulipa sieltä vielä sekin, että hän ei tajunnut, miten vaativaa oli olla lasten kanssa päivät ja pitää koti järjestyksessä, eikä voi ymmärtää, miten vaimo voi hoitaa hommat niinkin hienosti, kuin mitä hän on ne hoitanut. Lisäsi loppuun, että omien lasten hoitaminen on täysin aliarvostettua ja alipalkattua työn vaativuuteen nähden.

Mitä tein minä? Istuin sohvalla ja hymyilin maireasti. Mies (siis tämä meidän) oli ollut lukemassa kirjaa, mutta hänkin jäi katsomaan tuota ohjelmaa. Kyllä häntäkin hymyilytti, mutta ilmeessä oli myös jotain pelokasta. Tosi-TV:tä parhaimmillaan...

Kun kokeilu oli ohi, pariskunta lähti illalla ravintolaan keskustelemaan kokemastaan. Yllättäen mies ymmärsi, että kodin ja lasten hoitaminen on rankkaa puuhaa, eikä siitä kahden aikuisen perheessä yksi aikuinen selviä ilman apua. Tai selviää, mutta silloin hän ei enää ehkä halua eikä jaksa kiinnostua esimerkiksi aviosuhteen hoitamisesta.

On se jännä, miten kaikki pitää kokea kantapään kautta. Mitään ei auta se, että toiselle sanoo homman olevan rankkaa yksin ja että apu olisi hyvä juttu. Pitää kokea itse, ilmeisesti. No, kun ohjelma loppui, sain minäkin kiitosta osakseni. Olen kuulemma hienosti hoitanut hommat täällä kotona. Lämmittää se pienikin kiitos :)