Olisihan tämä pitänyt arvata:

Viime treeneistä on jo aikaa. Jos totta puhutaan, niin noin puoli vuotta on vierähtänyt siten, että en ole tainnut edes ajatellakaan treenaamista. Ja sen kyllä huomaa *huoh, auts*. Kolme tuntia opetusta takana. Maanantaina tunteja oli kaksi ja tänään yksi. Ja kun olen ollut verrattain pitkään pois kuvioista, pitää vähän niin kuin näyttää oppilaille - ja itsellenikin - että taidot eivät ole ruostuneet. Hyvä, että maanataina pääsin kotipysäkillä pois bussista :-P Tänään vinoilinkin toimistolla, että huomenna taidan tulla tunnille pyörätuolissa...

Jalat niin maitohapoilla kuin olla ja voi. Sattuu, au au. *masokistisesti kivusta nauttien ;) *