Mikään ei miellytä kaavoihin kangistunutta kotiäitiä yhtä paljon kuin vakiintuneet rutiinit ;)

Aamulla herätys on seitsemältä tai viimeistään puoli kahdeksalta. Aamupesun yhteydessä panen pyykinpesukoneen päälle. Aamupalan jälkeen esikoinen lähtee miehen saattamana eskariin. Minä otan imurin kauniiseen käteeni ja imuroin asunnon. En voi sietää hiekkalaatikkohiekkaa pitkin poikin meidän lattioita! Imuroinnin jälkeen on vuorossa keittiön siivous. Sitten puen vaatteet itselleni ja vauvalle ja patistan keskimmäistäkin pukeutumaan. Puoli kymmeneltä, tai viimeistään kymmeneltä, siirrymme pihalle, ellei ole keskimmäisen kerhopäivä (jolloin imurointi ja keittiön siivoaminen olisi tyynesti skipattu, ja sen sijaan kirmaisimme kieli vyön alla kerholle). Sekä keskimmäinen että vauva viihtyvät pihalla tavattoman hyvin.*  Jopa niin hyvin, että on hyvin usein vaikea saada lapsia takaisin sisälle. Pihalla ulkoillaan pari-kolme tuntia kelistä riippuen. Ulkoilun jälkeen kipaistaan hakemaan esikoinen eskarista, ellei sitten esikoinen tule jonkun toisen hakemana. Sitten mennään syömään päiväruoka. Päiväruuan jälkeen ripustan pyykit kuivumaan ja sitten painutaan takaisin pihalle. Vauva saattaa ulkona nukahtaa rinnalle, ja jatkaa uniaan rattaissa. Kolmen aikaan saan jälleen houkutella lapsia sisälle välipalalle. Välipalan jälkeen imuroin jälleen pikaisesti (ne saamarin hiekat lattioilta!) ja siivoan keittiön ennen kuin siirryn lasten kanssa jälleen pihalle. Vähän viiden jälkeen tulen vauvan kanssa sisälle tekemään iltaruokaa, joka syödään yleensä kuudelta. Tai minä syön, kun lapset katsovat lastenohjelmia eikä mies ole vielä kotona. Ja jos mahdollista, ruuan jälkeen esikoinen ja keskimmäinen kirmaavat pihalle vielä vähäksi aikaa. Iltapalalle siirrytään viimeistään varttia vaille kahdeksan, jonka jälkeen imuroin vielä kerran hiekat pois eteisen lattialta. Viimeistään varttia yli kahdeksan on iltasadun aika (miehen nakki), ja valot sammuvat viimeistään puoli yhdeksältä.

Sitä luulisi, että tämän jälkeen saa kotiäitikin hengähtää - mutta mitä vielä. Iltaruuan sekä iltapalan astiat ovat todennäköisesti levällään. Lisäksi kuivaustelineessä saattaa olla edellisen päivän kuivat pyykit odottamassa viikkaamista ja kaappeihin viemistä. Jos oikein hyvä tuuri käy, tiskin ja pyykkihuollon jälkeen voi kotiäiti istahtaa sohvalle joko neulomaan ja katsomaan televisiota tai läppärin ääreen nettiin surffaamaan.

Tässä eräänä iltana miehen tultua kotiin kysyin, miten oli päivä mennyt ja mitä kaikkea hän oli päivän aikana puuhaillut. Eipä mitään, oli vastaus. Siihen olikin sitten oikein tyydyttävää ladella tämä meidän päiväohjelmamme ;) Mies sen kuultuaan totesi vain, miten mukava on käydä töissä huilaamassa...

* Tulipa muuten eilen ulkoiltua vaatimattomat kuusi tuntia. Koska vauva on jo sen verran itsenäinen ja aktiivinen (kävely onnistuu kengät jalassa ja turvahiekalla ihan itse), ei minulla ole pihalla juurikaan mitään tähdellistä tekemistä. Kunhan vähän katson lasten perään, etteivät tee mitään ihan älyttömän tyhmää. Koska tyhjänpanttina oleminen ei tunnu mielekkäältä, kannan neulomusta aina mukana. Kuuden tunnin ulkoilun aikana saa muuten hyvin neulottua yhden villasukan kokoa 37.