Vauva-arki on viimein alkanut, kuherruskuukausi on ohitse.

Samoin kuin kahden aikaisemmankin lapsen kanssa, tämäkin vauva saa kokea vuolaan maidontulon ihanuudet ja haitat. Kivaa on, että maitoa tulee hyvin. Ikävää on, että sitä tulee sen verran kovalla paineella, että toinen meinaa tukehtua. Ja sitten vatsassa kiertää, itkettää ja pierettää. Helpotusta - etenkin äidille - tuo se, että tietää tämän vaiheen olevan vain väliaikaista. Viimeistään neljän viikon kuluttua alkaa helpottaa, ehkä jo aikaisemminkin. Ja onneksi en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä; suihkutissisyyteen on omat apukeinonsa.

Mitä noihin rytmeihin tulee, niin ne ovat hukassa sekä vauvalla että isommilla lapsilla. Vauva on innostunut nukkumaan päivisin, joten yöllä aina johonkin aikaan sitten kukutaan. Viime yönä tuo aika osui 2 ja 4 välille. Eikä riitä, että vauva on hereillä sängyssä, ehei. Syliin pitää päästä, mielellään olkapäätä vasten (= pystyyn) pimeyttä ihmettelemään. Onneksi on kantoliina ja keinutuoli. Vallan verraton yhdistelmä vastasyntyneen vauvan hoidossa. Vauva kantoliinaan ja äiti keinutuoliin keinumaan. Siinä voi muuten samalla nukkua, eikä vauva taatusti putoa minnekään, kun on liinassa :) Ja sitten, kun havahtuu ja huomaa vauvankin nukkuvan, voi hipsiä takaisin makkariin, riisua liinan, kellistää vauvan sänkyyn ja käydä itse siihen viereen nukkumaan - vihdoinkin. Yölliset imetykset eivät ole mitään verrattuna siihen, että pitää kesken unien nousta ylös toista heijaamaan...

Isommilla lapsilla rytmit ovat myös "normaaliin" verrattuna lievästi outoja. Nukkumaan mennään iltasadun saattelemana klo 21-21.30. Kun unta riittää 10-12 tuntia, on herätys luonnollisesti seuraavana aamuna joskus kahdeksan ja kymmenen välillä. Ennen kuin aamupala on masussa, kello on usein yksitoista. Ja kun ikkunasta katsoo ulos, niin huomaa, että on auttamattomasti myöhässä: taloyhtiön muut lapsiperheet ovat ulkona viimeistään kymmeneltä, ja siirtyvät sisätiloihin lounaalle viimeistään kahdeltatoista - jolloin me vasta ehdimme pihalle. Lapsilla on siis aika vähän leikkiseuraa etenkin aamuisin. Usein sitten ollaankin sisällä, kunnes iltapäiväulkoilun aika koittaa.

Nämä ei-niin-tavalliset rytmit ovat olleet pienoinen ongelma jo esikoisen vauva-aikaan. Mihinkään puistoon tai avoimeen päiväkotiin ei huvita lähteä, kun ei siellä kuitenkaan muita olisi, kun tämä kokoonpano sinne asti pääsee. Kun miehellä isyysloma loppuu tämän viikon jälkeen, paluu ihan oikeaan arkeen voi olla aika helpottavakin. Esikoinen ja keskimmäinen nimittäin jatkavat päiväkotielämää kaksi kertaa viikossa. Ainakin niinä aamuina olisi tarkoitus herätä säälliseen aikaan, että lapset ehtivät aamupäiväulkoiluun mukaan.

Rytmit sucks. Olisi paljon helpompi olla niitä ilman, ja unohtaa kellokin jonnekin.