Kun tämä nuorin lapsista oli ihan vauva, olimme miehen kanssa ihan ihmeissämme, kun se vain söi ja nukkui. Täydellinen oppikirjavauva! Jos vauva olisi ollut esikoisemme, ei ikäeroa seuraavaan olisi varmaan tullut niinkään paljon kuin 2v2kk. Jotenkin kuvittelin, että tämä kolmas olisi sitten vanhempanakin rauhallisempi ja ei-niin-raisu kuin kaksi vanhempaa sisarustaan. Kattia kanssa.

Esikoinen ja keskimmäinen vetelevät sisällä niin, että matot ovat jatkuvasti rullalla. Hyvä, että rauhoittuvat syömään. Eikä yleensä sitäkään, vaan ruokapöydässäkin pitää jalkaa tai kättä heiluttaa  koko ajan. Oikeastaan ainoa hetki, kun ovat hiljaa paikoillaan on lastenohjelmien aikaan. Öisin ovat kyllä hiljaa, mutta eivät paikoillaan...

No, katraan pahnanpohjimmainen antaa loistavan harjoitusvastuksen kahdelle isommalle. Vaikka pituutta ei ole hirveästi siunaantunut (pikkuisen yli 70cm), niin keinot ovat sitäkin moninaisemmat. Ei tarvita muuta kuin notkeat jalat ja vikkelät kädet. Huis vain tyyppi on kiivennyt sohvalle repimään tavaroita alas. Ja kun esikoisen tai keskimmäisen pää eksyy tyypin käsien ulottuville, niin hiuksista vedetään ja lujaa. Sängyssä peuhaaminen (ns. jähnääminen) vaikuttaisi olevan kaikkien kolmen lempipuuhaa - minun ärsytyksekseni.

Keskimmäisen suusta usein kuulee "äiti, mulla loppuu virta!", jos nälkä alkaa olla kova. Kuopukselta virta loppuu vasta, kun uni voittaa. Kuten tänään: päiväunia tyyppi nukkui kokonaiset 40min, ja niillä jaksoi touhuta seuraavat kahdeksan tuntia. Ja kun sitten oli illalla aika mennä nukkumaan, niin kamala touhotus päällä, kun oli ottamassa uniammaa. Jalat viuhtoivat minkä kerkesivät, vaikka silmät olivat jo tiukasti kiinni. Ihan siinä itse hengästyi sitä menoa katsoessa.

Jos kaiken sen energian, mitä nuo kolme tuottavat, saisi valjastettua jotenkin, niin voisin pistää pystyyn oman voimalan. Ai niin, lapsityövoiman käyttö taitaa olla kiellettyä...