Vihdoinkin, tuskallisen väännön, säädön ja hikoilun jälkeen on totisen tosi, että minä olen tanssitaiteen kandidaatti! Sain mukavan viestin koulusta opintoneuvojalta, joka oli kuin olikin saanut arvon taitelijat professorit kerrankin istutettua saman pöydän ääreen pohtimaan ja ratkomaan tätä meikäläisen dilemmaa. Ja niin oli ratkaisu syntynyt, ja taitaa tuo kaikkia asianosaisia tyydyttää :) Todistuksenhakureissulle suuntaan reilun parin viikon kuluttua. Kyllä on hieno olo :) Yksi ja todennäköisesti hankalin etappi saavutettu. Jäljellä enää reilu puolet maisterin opinnoista. Ne ajattelin saada tehtyä puolessatoista vuodessa. Ajanlasku alkaa syksyllä.

Kyllä on ihmismieli ihmeellinen. Vaikka valmistuminen ja koulusta pois pääseminen häämöttävät yhä vain lähempänä, niin silti on alkanut kiehtoa peräti tohtorinhattu. Päivänä jos toisenakin huomaan maistelevani sanoja "tanssitaiteen tohtori". Olisipa tuo hienoa :) Miehen suvussa jo on näitä tohtoreita useampikin, mutta minun suvussani ei taida olla yhtään. Ja onhan nyt herran jestas tanssitaiteen tohtori _paljon hauskempi titteli kuin se iänikuinen lääketieteen tohtori, eikö vain ;)

Kandikahvit järjestän joskus huhtikuussa, jos puhtia riittää. Pitäähän tätä nyt jotenkin juhlia. Voi vinde, kun tuntuu hyvältä *rankkaa tuuletusta* :D