Hyvä ystäväni sai kolmannen lapsensa viikkoa ennen juhannusta. Tänään oli tuon tyttövauvan ristiäiset. Minulla oli suuri kunnia toimittaa sylikummin virkaa :) Ihana juttu, kyseessä ensimmäinen kummilapsi. Mies ei kuulu kirkkoon, joten häntä ei voi kummiksi pyytää. Tänään hän sai kunnian olla lastenvahtina kasteen ajan. Olikin vahtimista, kun esikoinen riehui kuin viimeistä päivää. Ekan viiden minuutin jälkeen mies katsoi parhaimmaksi ottaa esikoisen toiseen ja kuopuksen toiseen kainaloon ja marssia lasten kanssa autolle odottamaan.

Kummityttö oli uskomattoman rauhallinen lähes koko kastetoimituksen ajan. Ja kun on vielä tuommoinen pikku tirppana, ei hänen sylissä piteleminenkään koko toimituksen ajan ollut temppu eikä mikään. Vaikka mentiinkin pitkän kaavan mukaan.

En tunnusta potevani vauvakuumetta, mutta jotain outoa kuitenkin tunsin, kun tuota pikkuista tyttövauvaa sylissäni pitelin ;) Niin joo, saattoipa tunne olla ihmetystäkin siitä, että ihan oikeasti jotkut lapset ovat luonnostaan hyvin rauhallisia. Sellaisia lapsia kun ei ainakaan vielä asu täällä meillä...