Edelliseen kirjoitukseen viitaten - vaikka ei tällä hetkellä kuvaakaan millään tavalla tätä meidän perheen eloa ;) - muistin yhden vitsin, jonka satuin lukemaan Valituista Paloista muutama vuosi sitten. On aika osuva, jos ajatellaan myyttejä ja harhaluuloja kotiäidin elämästä (ts. sehän on "vain" kotona):

Mies tulee illalla töistä kotiin ja näkee kahden vanhemman lapsensa pihalla leikkimässä yöpuvuissaan. Hän hieman ihmettelee näkemäänsä. Päästyään sisälle taloon häntä kohtaa hävityksen kauhistus: keittiö on kuin pommin jäljiltä, maitoa ja ruuantähteitä lattialla, tiskipöytä notkuu likaisista astioista ja hella on törkeän näköinen. Olohuoneessa lasten lelut ovat hujan hajan ja yksi kukkaruukku kaatuneena mullat levinneenä lattialla. Mies huolestuu. Onkohan vaimolle sattunut jotain? Hän kiipeää portaat ylös ja huhuilee vaimoaan. Kodinhoitohuoneen ovi on auki, ja hän kurkkaa sisään. Järkyttyneenä hän katselee likapyykkiröykkiöitä. Nyt miestä alkaa jo pelottaa. Hän hiipii makuuhuoneen ovelle ja kurkkaa sisään. Helpotus on suuri, kun mies näkee vaimonsa sängyllä löhöämässä ja lukemassa naistenlehtiä yöpuku päällään täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ihmetellen hän kysyy vaimoltaan, mitä kotona on tapahtunut. Vaimo vastaa: "Muistathan, kun aina kotiin tultuasi kysyt, mitä me olemme täällä päivän aikana tehneet? No, tänään emme tehneet yhtään mitään niistä asioista."

:DD