Ilmoitin lapset Liikkariin (=liikuntaleikkikoulu). Saavat kerran viikossa ihan ohjatusti hyppiä, juosta ja remuta - ilman että mun täytyy olla vahtimassa :) Eilen oli toinen kerta. Tästä viikottaisesta harrastuksesta tullee koko perheen harrastus, sillä lapset ovat eri ryhmissä. Kuopuksen ryhmä (3-vuotiaat) on ensin, ja ollaan miehen kanssa sovittu, että hän on siellä mukana niin pitkään kuin on tarvis. Esikoisen ryhmä (4-5-vuotiaat) on sen jälkeen, ja sillä aikaa, kun mies on kuopuksen kanssa riehumassa, minä olen esikoisen kanssa odottamassa.

Eilinen puolen tunnin odotus meni hienosti. Ensin katsottiin ikkunanraosta kuopuksen liikkarituntia. Sen jälkeen luettiin pari lastenkirjaa ja sitten olikin jo aika vaihtaa vaatteet esikoiselle tämän omaa liikkarituntia varten. Esikoinen halusi olla tunnilla ilman isää, joten seuraava nelkytäviisminuuttinen vietettiin miehen ja kuopuksen kanssa kolmistaan. Minä luin "Kotilääkäriä" ja mies pelasi kuopuksen kanssa paria eri lautapeliä. Välillä kävivät kurkkaamassa ikkunasta, mitä esikoisen ryhmä liikkarissa puuhasi.

Kun liikkaritunti loppui, salista porhalsi ulos punaposkinen, tyytyväinen lapsi :) Taitaa tuo olla ihan rahanarvoinen juttu.

Seuraava koko perheen harrastus onkin sitten vuodenvaihteen jälkeen jälleen vauvauinti. Toteutusta pitänee tosin miettiä, sillä vauvauintiin varattu puolituntinen on näille kahdelle vanhemmalle koheltajalle aivan liian lyhyt aika. Yksi mietitty vaihtoehto on se, että minä menen ensin uimaan vauvan kanssa, ja kun vauvauinti loppuu ja normaali yleisöuinti alkaa, niin mies tulee altaaseen vanhempien lasten kanssa. Sitten minä istun kahviossa imettämässä (ja myöhemmin vauva liinassa nukkumassa) ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, kun mies viettää aikaa altaassa muun porukan kanssa. Toista yhtä hyvää vaihtoehtoa ei ole vielä tullut mieleen. Onneksi tässä on vielä aikaa pohtia ja suunnitella.