Nyt v****taa ja rankasti. Tänään oli koulussa laitoskokous ja pääsin kysymään syytä siihen, miksi aamun treenitunteja on vain nykytanssissa, muttei edes kerran viikossa baletissa. Sain kuulla tutun litanjan: ei ole resursseja järjestää kaikkea sitä, mitä opiskelijat haluavat; ei voida säveltää vain yhdelle sopivia kursseja; ei kuulu maisterin opintoihin aamutuntien järjestäminen, vaan ne pitäisi hoitaa itse jossain muualla. Siis EVVK. Tosi kiva. Tuli erittäin motivoitunut olo jatkaa opiskelua tuossa koulussa, just joo *kiroilee*

Mies sai eilen kuulla, että maanantaina pitäisi olla New Yorkissa. Työkeikka kestää arviolta kaksi viikkoa. Kysyi, haluanko lähteä lasten kanssa mukaan. Totta kai haluaisin, mutta se tarkoittaisi sitä, että kaikki ne kurssit, jotka olen tänä syksynä aloittanut, jäisivät kesken. Olisin siis hikoillut typerillä tunneilla ihan turhaan. Ja jos kurssit jäävät kesken, ei niistä saa suoritusta enkä valmistu ikinä. Sitä riskiä en voi ottaa. Minähän pusken tuon koulun läpi vaikka mikä olisi. Kele. Joten mies saa lähteä reissuun yksin. Toivon luonnollisesti paljon tuliaisia, kun hän sitten joskus kotiutuu ;) Tiedossa siis kaksi viikkoa yksinhuoltajuutta. Onneksi ensi viikko on syyslomaa. Tai olisi, jos ei olisi aamutunteja ja proggista. Lapset ovat päiväkodissa melko normaalisti lomasta huolimatta. Minäkin yritän opiskella. Helpottavaa kuitenkin, että ei ole iltamenoja. Paitsi yksi, jonne en nyt pääse. Näitä hulivilejä en suostu ottamaan iltaisin mukaan minnekään, missä pitää olla hiljaa ja rauhallisesti. Jos miehen reissu todellakin kestää sen kaksi viikkoa, pitää miettiä lasten iltahoito sen jälkimmäisen viikon osalta. Onneksi vanhempani voivat tässä asiassa auttaa, ja tekevät sen erittäin mielellään.

Esikoinen oli tänään uimakoulussa. Tämä oli kolmas kerta, enää kaksi jäljellä. Hienosti hän siellä altaassa pulikoi. Ja oli intoa täynnä kuin ilmapallo :) Kuopuksen kanssa odoteltiin uimahallin kahviossa ja katseltiin uimakoululaisia ikkunan läpi. "Tettä, tettä", kuopus hoki vähän väliä.

Huomenna olisi näytetunti. Minulle soitettiin reilu viikko sitten ja kysyttiin, olenko minä se N.N., joka opettaa balettia. Vastasin olevani. Pyydettiin antamaan näytetunti ja kysyttiin samalla, olisiko minun mahdollista tulla keväällä äitiyslomasijaiseksi. Tunteja olisi kaksi iltaa viikossa, 4 tuntia kerta. Sanoin tulevani mielelläni pitämään näytetuntia ja lupasin miettiä tuota työtarjousta. Kovasti houkuttelisi, mutta kun tiedän, että keväällä olisi tarkoitus tehdä kaksi harjoittelua (työskentelyä iltaisin) sekä kirjoittaa opinnäytetyö ja käydä koulu loppuun  - muun elämän ohella - voi olla viisainta kieltäytyä tästä mahdollisesta pestistä. En halua saada vatsahaavaa stressistä enkä halua ottaa paineita siitä, etten ehdi mitään tehdä kunnolla. Mutta erittäin hyvältä tuntui, että minuun otettiin yhteyttä. Elämää siis on olemassa opiskelunkin jälkeen ;)