Asunnonvaihto on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Uusi kotikin on jo katsottuna ja remontoimaan päästään kunhan se ensin vapautuu. Mutta koska emme miehen kanssa ole mitenkään rikkaita, emme voi pitää tätä nykyistä asuntoa, vaan se pitää myydä.

Tuumasta toimeen siis. Kuvia asunnosta räpsittiin urakalla alkuviikosta, isännöitsijätodistus tilattiin ja haettiin loppuviikosta ja perjantaina kirjoitin myynti-ilmoituksen asunnostamme nettiin. Minusta ilmoituksesta tuli hyvä, kuvat ovat onnistuneita ja tekstikin ihan ok. Ja jos kuvien perusteella olisin asuntoa ostamassa, tämä nousisi ihan selvästi kärkikaartiin. Hyvä asunto tämä on, valoisa ja avara. Huoneet ovat nykymittapuun mukaan suuria. Onhan tämä 70-luvun talo. Jos emme niin kipeästi tarvitsisi lisätilaa (sekä ihmisille että niiden tavaroille), niin tokihan me tähän vielä jäisimme. Ihana piha lasten leikkiä, kaikki palvelut lähellä. Mutta kun tila ei vain riitä. Viidelle hengelle yksi vessa on ihan liian vähän. Sauna olisi kiva, samoin oma piha, vaikka ihan pikkuinenkin. Ja esikoinen ihan varmasti kohta haluaa oman huoneen ja pian sen jälkeen keskimmäinenkin. Ja minä haluan ompeluhuoneen, jossa olisi kunnon pöytä ja tilava hyllykkö. Pöydällä saisin pidettyä ompelukoneen ja saumurin "aina valmiina", hyllykössä olisi paikat kangaslaatikoille, ompelulaatikolle ja lankalaatikoille. Kaikki sievästi järjestyksessä yhdessä paikassa. Ja mies haluaisi kotiteatterihuoneen. Niin.

Ensiesittely oli tänään. Mies lähti lasten kanssa Inkooseen jo eilen illalla, ja minä aloitin järjestelyt. Siivosin tavaraa laatikoihin ja laatikoita kaappeihin ja varastoon. Aamulla jatkoin ikkunoiden pesulla, pintojen pyyhkimisellä, vessan ja keittiön siivoamisella. Lopuksi imuroin ja pesin lattiat. Näyttö oli ilmoitettu alkavaksi puoli neljältä. Koti kiilsi ja paperit olivat järjestyksessä keittiön pöydällä kun aloin odotella ovikellon soimista ja ostajaehdokkaiden kysymyksiä. Odotin 45 minuuttia, sen jälkeen kävin poistamassa esittelylaput alaovelta ja kotiovelta ja korjasin paperit keittiön pöydältä.

Vähän harmittaa, ettei meidän hieno kotimme kiinnostanut tänään ketään. Toisaalta nyt saan nauttia aherrukseni tuloksesta vielä hetken, ennen kuin muu perhe kotiutuu ja "pommi räjähtää".

Tiistaina on uusi näyttö, ja tietysti jos joku ottaa yhteyttä, niin sopimuksen mukaan.

Koti odottaa ostajaa...