Kesä lähestyy huimaa vauhtia, ja parhaiten sen huomaa siitä, että lasten harrastuksien kevätjuhlapäivät ovat ihan nurkan takana. Viikon kuluttua keskimmäisen kerhossa vietetään kevätjuhlaa (saas nähdä, mitä siitäkin tulee...), vajaan parin viikon kuluttua on tanssikoulun kevätnäytökset (esikoisen ja keskimmäisen esitykset ovat sopivasti peräkkäisinä päivinä, se siitä viikonlopusta) ja eskarin kevätjuhlia vietetään toukokuun vikana keskiviikkona. Paikasta toiseen roudaaminen ei kuitenkaan siihen lopu (vaikka salaa olin vähän sitä toivonutkin), sillä mies ilmoitti - minun suostumuksellani kyllä - nämä isommat lapset urheilukouluun. Kun nuo tykkäävät muutenkin juosta ja hyppiä ja kiivetä, niin saavat tehdä sitä ohjatusti ja valvotusti kaksi kertaa viikossa tunnin kerrallaan kesäkuun ekalta viikolta juhannusviikolle saakka. Kai sen verran roudaamista kuitenkin vielä jaksan...

* *

Esikoisella on aika paha siitepölyallergia. Vaikka se tiedetään, se kuitenkin pääsee yllättämään. Niin tänäkin vuonna. Nenä vuotaa ja silmät kutisevat. Kun silmiä sitten multaisilla käsillä hangataan, ne turpoavat ja alkavat punottaa - ja kutisevat entistä enemmän. Ja kun samaisilla multaisilla käsillä räkää pyyhitään milloin mihinkin (vaan ei vahingossakaan nenäliinaan), niin nenänalunen ja hyvin usein myös koko naama on kuin nokikolarilla. Ihan käsittämätöntä, miten kaikilla muilla pihan lapsilla kasvot pysyvät suht puhtaina ulkoilun ajan, mutta nämä meidän sankarit tulevat ulkoa sisälle lähes poikkeuksetta naamat niin ravassa, että hyvä että lapsia edes tunnistaa. En ymmärrä - mutta ehkä minun ei tarvitsekaan.
Silmien kutinasta sai alkunsa hyvin perinteinen tapahtumaketju: esikoinen tuli eilen välipalalle. Pyysin käsienpesun jälkeen pesemään naamansakin (ks. yltä syy). Peseytyminen kesti yllättävän kauan, ja ehdin sitä jo ihmetelläkin. Kunnes esikoinen marssi vessasta keittiöön. Sakset kädessään ja tukka kynittynä. Niinpä niin. Otsatukka oli kuulemma ihan liian pitkä ja meni silmiin ja kutitti. Toimeliaana eskarilaisena hän ratkaisi ongelman Fiskarseilla. Nips ja naps, niin eipä mene tukka enää silmille. Mitäs minä siihen muuta, kuin että totesin tukan kasvavan, joten mitään peruuttamatonta vahinkoa hän ei ollut saanut aikaan. Esteettiset vahingotkin jäivät pieniksi. Ja tänään vielä klipperillä viimeistelin sen, mitä tyyppi itse oli eilen aloittanut. Onpas ainakin kesätukka, mukavan viileä ja helppohoitoinen :)

* *

Äitienpäivä tuli ja meni. Ja hyvä niin. Parempi olisi, jos se(kin) peruttaisiin kokonaan. Tai sitten minun pitäisi olla odottamatta mitään erikoista koko päivältä. Joko hormonit vetävät mielen matalaksi, mutta ärsyttävää on, että äitienpäivänä, jonka siis käsitykseni mukaan pitäisi olla juuri se yksi päivä vuodesta, jolloin äitejä hemmotellaan, herätys on puoli kahdeksan ja sen jälkeen päivä rullaa niin kuin mikä tahansa muu päivä. Sain sentään esikoisen tekemän aamiaisen sänkyyn ja ihanat kortit esikoiselta ja keskimmäiseltä. Mutta siinäpä se äitienpäivähuuma sitten olikin. Hieman kirpaisee se, että toisille äideille tarjotaan täytekakkua, pitkää löhöilyä sängyssä, mieluisaa tekemistä ja vapaata keittiöhommista. Minä sain tyytyä ruisleipään, aamupuuron keittoon (miehen jatkaessa makeita uniaan yhdeksään) ja lasten vahtimiseen maalla miehen ja esikoisen leikatessa hehtaaripihalta nurmikkoa. Ruoka tehtiin puoliksi miehen kanssa - sentään - minun ostamistani aineksista. Kyllä teki mieli hurrata, kun päivä oli pulkassa. Onneksi seuraavaan äitienpäivään on vuosi, ei näitä jaksaisi sen useammin. Kauhulla odotan synttäreitä. Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, saan itse tehdä kakun, jos sellaista haluan syödä. Jep jep.

* *

Jotain hyvää sentään: varasin siskolleni ja itselleni matkan Lontooseen. Vanha luokkani pitää tapaamisen Regent's Parkissa heinäkuun puolivälissä, eikä tarvinnut kauaa miettiä, kun mies näytti vihreää valoa. Niinpä siskon kanssa lennetään Lontooseen lauantaina aamulla, yövytään kaksi yötä hotellissa keskustassa (kaikki tärkeä kävelyetäisyyden päässä, nääs) ja maanantai-iltana lennän takaisin kotiin. Sisko jatkaa lomailua interreilillä Euroopassa. Kolme kuukautta vielä pitäisi jaksaa odottaa, ja sitten... London calling! :D
Pitäisikö hommata aamukampa?