Tähän aikaan vuosi sitten pötköttelin tuhiseva vastasyntynyt masuni päällä sairaalapaidan alla Naistenklinikan synnyttäneiden osaston yhdessä neljän hengen huoneista ja olin onnesta soikeana. Käsittämätöntä, miten nopeasti vuosi onkaan mennyt! Vastahan vauva (ja pitänee varmaan keksiä uusi nimimerkki, kun taaperohan tuo jo on - juokseekin jo) syntyi, ja nyt juhlitaan jo 1v-synttäreitä.

Vastasyntyneet ja pienet vauvat ovat niin suloisia, että perinteisesti näihin aikoihin alkaa tehdä mieli jälleen uutta vauvaa ;) Varsinaista vauvakuumetta en tunnusta potevani, enkä varmaan ihan tosissani neljännestä kantoliinassa kannettavasta haaveile. Vaan olisihan se ihan kiva, jos vaikka vielä viiden vuoden päästä saisi kokea raskauden, synnytyksen ja niitä seuraavan vauvavuoden. Mitä kaikkea tekisin toisin - vai tekisinkö mitään...

Omaan äitiyteeni etenkin pienen vauvan kanssa olen tyytyväinen. Kantoliinoista, kestovaipoista, perhepedistä ja pitkästä imetyksestä olen löytänyt sen itselleni parhaiten sopivan tavan olla äiti. Ja kun esikoinen ja keskimmäinen raivaavat tietä, on minunkin helpompi seurata mukana ja kasvaa isompien lasten äidiksi - joka ei kuitenkaan valitettavasti vieläkään ihan täydellisesti hallitse hermojaan eikä venytä pinnaansa määrättömästi. (Naapurit todennäköisesti voivat tuon todistaa, jos sitä heiltä kysyy. Ja kyllä hävettää *punastuu*)

Ja muuten, rauhallisesta vauvasta on vuoden aikana tullut taapero, joka on sekä rauhallinen että vilkas jotenkin juuri sopivassa suhteessa - ja joka osaa pitää puoliaan isompien sisaruksiensa kanssa :D