Niinhän se on, että kaikki ei mitenkään voi mennä suunnitelmien mukaan, eihän. Ei sillä, remontti etenee kyllä, mutta on niitä yllätyksiäkin tullut, vaikka tarkoituksena oli vain tehdä pieni pintaremontti. Ensinnäkin, perjantaina, kun revin vanhoja tapetteja keittiön seinästä, tuli vastaan ensimmäinen ylläri. Seinässä oli reikä. Todennäköisesti tullut jo talonrakennusvaiheessa reilut 30 vuotta sitten, kun se oli ihan pokkana peitetty palasella samaa tapettia. Reikä oli sen kokoinen, että kaksi nyrkkiä (minun, aika pienet) mahtuivat siitä sisään. Kipsilevy on aika mukava paikattava...

Toinen ylläri: remontti lasten kanssa vie enemmän aikaa kuin remontti ilman lapsia. Äh, tuo oli kyllä tiedossa, mutta ei ehkä tarpeeksi tiedostettuna. Lauantaina lasten hereilläoloaikaan remontti eteni harvinaisen hitaasti. Mies purki mm. listoja ja paikkasi koloja seinistä, minä hengasin lasten kanssa pihalla. Turhautuneena, kun en päässyt remontoimaan. Hommaa ei yhtään helpottanut esikoisen harvinaisen mahtava kiukuttelupäivä. Olin helpottunut, kun sain lapset nukkumaan vähän jälkeen yhdeksän.

Kun lapset olivat unten mailla, oli miehellä ja minulla rauhallista aikaa jatkaa remonttia. Aloitimme iltapalan ja funtsimisen jälkeen hommat klo 23 ja nukkumaan kaaduimme klo 2. Kolme tuntia tapetoimme. Ensin luonnollisesti leikkasimme vuodat oikean pituisiksi. Sitten tapetoimme. Lasikuitutasoitetapettia on tosi ikävä käsitellä ilman hanskoja, ja vaikka oli hanskat kädessä, niin käsivarsia vähän pisteli, kun hommat lopetimme. Oli kuitenkin harvinaisen tyydyttävää katsoa työn jälkiä, kun kolme seinää (tai oikeasti 2,5, kun se yksi on puolikorkea) oli tapetoitu ja liiman kuivuttua valmiita maalattaviksi.

Eilen sitten maalasimme. Appiukko oli auttamassa maalaamisurakassa, ja naisystävänsä lapsenvahtina pihalla. Vajaassa kolmessa tunnissa saimme kaksi huonetta maalattua kahteen kertaan. Tai no, keittiön se "puolikas" seinä jäi maalaamatta, kun mies halusi kitata siitä tapetin saumat piiloon. Lisäksi se maalataan eri värillä - luovuimme periaatteestamme pitää seinät maalarinvalkoisina ja sisustaa väreillä. 

To do -listalla oli illalla vielä listojen maalaus (täällä on vanhat harmaat muoviset jalkalistat, jotka maalataan valkoisiksi), ovien yläpuolisten levyjen maalaaminen väreillä sekä tuo yksi seinä. Niiden kimpussa häärimme miehen kanssa jälleen lasten mentyä nukkumaan. Uniaika koitti taas kahdelta. Lisäksi mies kiinnitti uudet valkoiset puiset jalkalistat kahdelle seinälle. Emme siis saaneet huonekaluja kannettua takaisin paikoilleen eilen, vaikka optimistisimman suunnitelman mukaan niin olisi ollut tarkoitus tehdä. Tänään päivällä, kun lapset ovat päiväkodissa, vetelen listat toiseen kertaan valkoisella, ja kun mies tulee töistä kotiin, hän kiinnittää valaisimet ja verholistat, ja sitten pääsemme roudaamaan tavaroita paikoilleen.

Ensi viikonloppuna on vuorossa olohuone ja eteinen. Tapettien repimistä, listojen irroittamista, reikien paikkausta, tapetointia, maalausta ja listojen kiinnittämistä siis luvassa. Tällä kertaa tahti lienee hieman reippaampi, kun lapset ovat mummolassa. Jos siitä selvittäisiin kolmessa päivässä...

P.S. Tämän yhden otoksen perusteella sanoisin, että reilut 30 vuotta sitten harjakaisiaan juhlinut kerrostalo on harvinaisen juosten kusten rakennettu. Se huono puoli tässä on, että tekisi mieli laittaa ihan kaikki uusiksi, kun näkee, miten hommat on aikoinaan tehty. Onneksi järjen ääni puuttuu peliin tässä kohtaa :)

Lähden maalaamaan.