Eilen oli jännittävä päivä. Molemmat lapset oli kutsuttu yhden kaverin nelivuotissynttäreille. Hain lapset päiväkodista ja ehdittiin tulla kotiin riisumaan ulkovaatteet (synttärisankari asuu samassa rapussa) ja hakemaan lahja, ja sitten olikin jo kiire synttäreille.

Ensin mentiin juhlapöytään. Lapsia oli paikalla pikaisen laskutoimituksen mukaan 11 ja aikuisia kolme. Ensin tarjoiltiin suolapaloja; coctail-piirakoita ja keitettyjä kananmunia. Eivät olleet järin suosittuja pienten juhlavieraiden keskuudessa. Sen jälkeen, kun kerta oli lapset saatu pöydän ääreen istumaan, oli heti kakun ja muun makean vuoro. Kermatäytekakku harvoin tekee kauppansa, joten synttärisankarin äiti oli tehnyt jäätelökakun kaupan litrajätskeistä. Päälle kermavaahtoa, karamelleja ja erilaisia vohveleita. Kakun lisäksi pöytään nostettiin lisää karamelleja (kulhokaupalla), keksejä, popcornia ja juustonaksuja. Esikoinen söi suht ison palan jätskikakkua hyvällä ruokahalulla, kuopus ei välittänyt (josta rasti seinään).

Herkut eivät merkinneet mitään, kun oli kiire päästä leikkimään synttärisankarin ja tämän sisarusten leluilla. Olin hyvin hämmästynyt, suoraan sanottuna tyrmistynyt :) Joko meidän lapset saavat kotona niin paljon herkkuja, etteivät ne jaksa kylässä kiinnostaa, heillä on liian vähän ja liian tylsiä leluja tai sitten he pääsevät kavereille leikkimään niin harvoin, että silloin kun pääsee, siitä pitää ottaa kaikki irti.

No, minä sitten herkuttelin lastenkin puolesta *yök*, ja ihan oikeasti, se jäätelökakku lisukkeineen oli hyvää.