Tulihan sitä sitten, vihdoinkin! Siis lunta. Ja kuulemma lisää on vielä luvassa. Alkaa olla se aika vuodesta, kun jalkakäytävät ovat vain kolmanneksen normaalileveydestään. Harmittavasti niitä myös hiekoitetaan, joten pulkalla nuorimmaisen vieminen päiväkotiin ei ole enää mikään yksinkertainen homma. 

Ei minulla ole mitään lunta vastaan. Pakkanenkin on ihan ok, sillä pukeutumiskysymyshän se vain on. Käytössä ovat siis jo olleet paksut neulepaidat, villasukat sekä toppahousut. Sormet pysyvät lämpöisinä, kun normihanskojen päälle vetää huovutetut tumput :)

Tältä meidän pihassa näyttää nyt:

Huolimaton talonmies (siis minä ;) ) jätti puutarhakalusteet terassille syksyllä. Klaffituolit laitoin kyllä kasaan ja tuulikaapin seinustalle, mutta pöytää en ehtinyt purkaa ja viedä kellariin talvisäilytykseen. Niinpä kun katolta tuli lumet alas loppiaisen jälkeen, pöytä jäi kasan alle ja toimii nyt jälkikasvun "pikku-Alppien" huippuna. Olin kesällä ajatellut kolaavani terassin lumesta sitten kun sitä tulee, mutta ajatukseksi se jäi. Katolta alashumahtava lumi vain on niin painavaa, että sitä ei normikolalla kolata. Täytyy siis odotella kevättä ja lumien sulamista itsekseen. Harmi sinänsä. Ja täytyy toivoa, että terassi on suht hyvässä kunnossa säilynyt tuolla lumien alla.

Meidän perheen lokakuun alussa alkanut juhlakausikin osoittaa päättymisen merkkejä. Hätänumeropäivänä syntynyt keskimmäinen juhli kaverisynttäreitään oikeana päivänä, mutta kakkukahvit sukulaisille ja kummeille järjestetään vasta hiihtolomaviikon päätteeksi. Sitten onkin aika hengähtää juhlien järjestämisten suhteen ja keskittyä työasioihin ;)

 Jo työnikin puolesta minun pitäisi päästä "sivistämään" itseäni lähinnä balettiesityksiin katsomaan. Joulukuun alussa kävin katsomassa Kansallisbaletin Don Quijoten ja hurmaannuin näkemästäni. Innostuin varailemaan lippuja eri tapahtumiin sekä vain itselleni että koko perheelle. Niinpä tammikuun toinen päivä suuntasimme kulkumme koko konkkaronkka Helsinkiin Kansallisteatteriin. Ohjelmassa oli Saiturin joulu, tuo klassikkojoulusatu. Tykkäsimme kaikki! (Tunnetta ei vähentänyt yhtään se, että kuopuksen kummisetä oli esiintymässä, ja tietysti hänelle vietiin myös kukkia :) )

Tänään vein kuopuksen (5v.) ja kummityttöni (6v.) katsomaan Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -balettia. Ykköset päällä, ja väliaikatarjoilu jo varattuna, tietysti ;) Vietimme mukavan baletti-iltapäivän yhdessä. Esitys oli loppuunmyyty, ja samanlaisia pikkuneitejä ja -herroja oli katsomossa runsaasti. Niinpä kummityttöni kirkkaalla lapsenäänellä sanotut kysymykset eivät ihan hirveästi - toivottavasti - haitanneet. Yritin olla hymyilemättä, kun 6v kysyi "Koska se baletti alkaa?", kun ensimmäinen kohtaus oli hyvin miiminen. Muita kysymyksiä olivat mm. "Ovatko nuo aikuisia vai lapsia?" (kun juhlakohtauksessa tanssivat ensin lapset ja sitten myöhemmin aikuiset juhlavaatteissaan), "Miksei tuolla hiirikuninkaalla ole seitsemää päätä?" (kun satukirjan hiirikuninkaalla oli), "Kuoliko se oikeasti?" (kun Hiirikuningas sai surmansa ja hävisi näyttämöltä) ja "Miten noi pystyy hyppäämään noin ylös?"

Samalla tuli moneen kertaan opastettua, että esityksen aikana ei ole kohteliasta puhua muuten kuin kuiskaamalla ja vain silloin, jos on todella tärkeää asiaa :) 

Kotimatkalla sain kuulla: "Tää oli tylsä, kun tässä ei puhuttu ollenkaan." Mutta myöhemmin neidit kyllä leikkivät balettia: "Ole sä se tyttö ja mä olen se prinssi ja pyöritän sua näin kun sä olet spagaatissa." :D Jotain siis selvästi oli retkestä jäänyt mieleen....

En kysymyksistä ja kommenteista kuitenkaan lannistunut, vaan taatusti vien tytöt uudelleenkin balettia katsomaan. Ja koko perheelle on tarkoitus varata liput Kansallisen Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmään tälle keväälle.

 Tänään esikoisen syntymästä on kulunut 10 vuotta. Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti! Vastahan tuo syntyi, ja nyt on jo noin iso. Itse sen sijaan en tietenkään ole vanhentunut tuosta päivääkään ;)

Meillä on tullut ihan tavaksi juhlia useampaa asiaa samana päivänä. Näin:

Esikoisen syntymäpäivä ja isovanhempieni hääpäivä osuvat samalle päivälle. 10 vuotta sitten oli meidänkin tarkoitus mennä mummolaan juhlimaan heidän 50-vuotishääpäiväänsä, mutta vietimme sen sitten kuitenkin sairaalan synnärillä :) Tänään he juhlivat kotona 60-vuotishääpäiväänsä, mutta me emme valitettavasti pääse paikalle. Onneksi puhelin on keksitty.

Keskimmäinen on syntynyt helmikuussa samana päivänä, kun on setäni syntymäpäivä. Näitä ei juhlita kimpassa, kun setä asuu Keski-Suomessa ja me täällä etelämmässä. 

Nuorimmaiseni sekä siskoni myös jakavat syntymäpäivän lokakuun alussa. Ikäeroa heillä on tasan 30 vuotta :) Näitä juhlia on juhlittu yhtä aikaa aina välillä. Ja kummallakin sankarilla on luonnollisesti oma kakkunsa. Kynttilöiden puhaltamisessa siskoni saa pinnistellä aina vain enemmän :D

Miehen ja siskoni miehen syntymäpäivä on myös samana päivänä lokakuussa. Heillä on kuitenkin vuosi ikäeroa, emmekä näitä merkkipäiviä ole ikinä juhlineet samaan aikaan. Eivät ole juhlivaa sorttia nuo sankarit...

Uutta vuotta vietetään isäni syntymäpäivien merkeissä. On ihan mukava ajatella, että isäni kunniaksi ammutaan räiskyviä raketteja ;)

Ja sitten vielä pisteenä i:iin päällä meidän hääpäivämme ja keskimmäisen kutsumanimen nimipäivä osuvat samaan kohtaan. Liputuspäivä vielä, kelpaa siinä juhlia ;)

 Näin ajattelin, kun viikon syysloma häämötti nurkan takana. Ja näin olen tämän viikon tehnytkin. Mitään perussiivousta ei kyllä ole tehty, vaan kaappien ja varastojen raivausta. Kellarissa yhdessä huoneessa (nykyisin ehkä pohjapiirroksessa tuo merkittäisiin askarteluhuoneeksi) oli meidän muuttolaatikoita vino pino tyhjentämistä odottamassa. Samaisessa huoneessa on yhä edelleen mun vanhempien varastoimaa tavaraa. Päätin, että nyt on hyvä aika käydä läpi nuo muuttolaatikot ja hankkiutua eroon sellaisista tavaroista, joita emme tarvitse. Jos roina on yli 3 vuotta ollut laatikoissa ilman, että sitä on kukaan kaivannut, sitä ei varmastikaan enää tarvita...

Oikeassa olin! Laatikoita oli kaiken kaikkiaan 13 tuolla kellarissa. Kolmessa niistä (olivat vajaita, toim. huom. ;) ) oli vanhoja valokuva-albumeita, jotka vihdoin toin kirjahyllyyn. Helpompi niitä on selata, kun ovat saatavilla kuin että ovat muuttolaatikkovuoren alimassa laatikossa ;) Lopuista 10 laatikosta vain noin puolen laatikollisen verran säästin. Muut lajittelin ja lahjoitin kierrätykseen. Samalla vimmalla kävin läpi myös yläkerran vaatehuoneen tavarat. Ihanaa, sinne vihdoin pääsee kävelemään sisään! 

Pikku-kaupungin Fida ei juurikaan ota tavaraa vastaan, joten en sinne noita meille turhia mutta ehjiä ja siistejä kamoja lähtenyt edes tarjoamaan. Sen sijaan pakkasin miehen kanssa kuomullisen peräkärryn, ja suuntasimme nokan kohti Kierrätyskeskusta. Tarvitseeko edes sanoa, miten hyvä mieli tuli tuosta keikasta? :) Sinne meni peräkärryllinen tavaraa paikkaan, josta se hyvin suurella todennäköisyydellä päätyy ihmisille, jotka noita tavaroita todella tarvitsevat. 

Kierrätyskelvotontakin tavaraa toki löytyi. Vanhat videokasetit ja C-kasetit pakkasin jätesäkkiin, joka viedään jossain vaiheessa Kiertokapulan jätekäsittelyasemalle. Todennäköisesti nekin jossain vaiheessa lämmittävät riihimäkeläisiä koteja polttoenergian muodossa ;) Liinavaatteita ja pyyhkeitä kävin läpi myös, ja hieman rispaantuneet tai käytössä tummuneet pakkasin yhteen jätesäkkiin, jonka kiikutan paikallisen kennelin/löytöeläinkodin käytettäväksi. Hyvää mieltä kaikille luvassa siis :)

Nälkä kasvaa syödessä, ja nyt pitäisi seuraavaksi perehtyä vessojen kaappien saloihin. Mitä kaikkea sieltä löytyykään...

 Kesäloma vetelee viimeisiään, ja maanantaina alkaa jälleen ahkera uurastus. Uudet oppilaat, uudet kujeet, vai miten se nyt meni ;)

On se hyvä lähteä lomalta töihin, kun lomaurakka (tai paremminkin urakat) on vihdoin saatu jonkinlaiseen päätökseen - hetkeksi. Tämä kesä on ollut työntäyteistä aikaa. Alkukesällä rakennettiin terassia, juhannuksen jälkeen aloitettiin keittiöremontti ja siinä jossain välissä laitettiin piha kuntoon. Nyt pitää hetki vetää henkeä (ja säästää rahaa) ennen kuin jatketaan remontin parissa. Seuraavaksi olisi vuorossa portaiden kulkusuunnan kääntäminen ja yhden makuuhuoneen rakentaminen yläkertaan sekä oleskelutilan pintaremontti. Siis ihan pikkujuttuja ;-P Ja jossain vaiheessa sen jälkeen olisi tarkoitus remontoida vielä alakerran vessa ja yläkerran kylpyhuone. Niin joo, ja raivata kellari. Että silleen.

Piharemontti lähti keväällä liikkeelle tästä tilanteesta:

Kun terassi saatiin rakennettua, jatkoimme pihan kunnostusta. Lisää multaa, nurmialueiden rajaukset ja siirtonurmi paikalle. Valmis etupiha näyttää nyt suunnilleen tältä:

Tosi hienosti lähti nurmikko kasvamaan myös niiltä paikoilta, jonne se kylvettiin heinäkuun alussa. Siirtonurmea ei riittänyt koko multa-alalle, joten turvauduimme siemenpusseihin :) Pihakäytävät myös laatoitettiin. Siihen meni kahdelta aikuiselta yksi pitkä työpäivä. Ja seuraavana päivänä tiesi kantaneensa kolmisen sataa betonilaattaa yksi kerrallaan paikoilleen :)

Sisällä lähtötilanne näytti tältä:

Vanha keittiö siis 80-luvulta. Kaapit olivat siistit ja ehjät, mutta me halusimme toisenlaista.

Vanhaa keittiötä alettiin purkaa heti juhannuksen jälkeen. Pieni tauko tuli Pariisin reissun kohdalla, ja sitten, kun heti sen jälkeen laitoimme tuota pihaa. Sähkötyöt olivat normaalia suuremmat, kun keskellä yhtä seinää oli kaapin kätköissä sähkökeskus. Se siirrettiin tuulikaappiin n. 3 metriä vanhasta paikastaan vasemmalle. Koko hommaan meni kahdelta mieheltä + sähkäriltä viikon päivät. Sitten levytettiin tuo hellaseinä uudelleen. Ennen pintojen maalaamista purettiin myös lattia ja paikkailtiin sen alta paljastuvaa vanhaa lattiaa (mm. rakennettiin levy vanhan hormin purkamisesta tulleen kuopan päälle). Siinä meni vajaa viikko yhteensä. Lapset olivat kotona eikä ihan kokopäiväisesti voitu keittiön kimpussa häärätä, vaikka parhaamme yritimmekin.

Summa summarum keittiöremonttiin sen aloittamisesta kaappien purulla sen valmistumiseen sokkelilistojen kiinnitykseen meni seitsemisen viikkoa. Joista yhteensä yksi viikko oltiin muissa maisemissa lomailemassa :) Mutta olemme tosi tyytyväisiä lopputulokseen:

Ruokapöydän päälle puuttuva valaisin pitää vielä kiinnittää samoin kuin verhotangot ikkunoiden yläpuolelle. Muuten alkaa olla valmista. Vihdoinkin :)

 Viikon kuluttua keskimmäinen (7v.) on ollut ensimmäistä päivää koulussa. En tiedä, jännittääkö vai ei, mutta kovin kiukkuinen tuo on ollut tässä viime päivinä ;) Toisaalta, koulun alkamista odotetaan innokkaasti, kun pääsee taas leikkimään kavereiden kanssa.

Kävimme eilen tärkeillä ostoksilla: tuleva koululainen sai valita itselleen repun ja penaalin. Ei yhtään haitannut, että eskarireppu oli edelleen erinomaisessa kunnossa tai että lipaston laatikosta löytyy jo penaali poikineen. Lähdimme katsastamaan Pikkukaupungin tavaratalojen repputarjontaa. Kävi hyvä tuuri, kun heti ensimmäisestä kaupasta löysimme mukavan suuren valikoiman reppuja. (Tosin jostain syystä ns. poikien reppuja oli selvästi vähemmän kuin ns. tyttöjen reppuja. Ja miksi ihmeessä nämä ns. poikien reput ovat kaikki mustia tai tumman sinisiä, ja niissä on ihme örkkien kuvia? Missä ovat kaikki kauniit perusvärit? No, ei tyttöjenkään repuissa nyt ole kehumista. Pinkkiä, vaaleanpunaista, liilaa ja kuvina kissan- ja koiranpentuja tai prinsessoja tai Bratzeja. Hohhoijakkaa.) Halusin repun istuvan kunnolla pienen koululaisen selässä, joten suurimmat rinkkamalliset raakkasin hyvällä selityksellä pois. Myös ne reput, joissa oli sisällä ns. läppäritasku, jäivät suurempaa tarkastelua vaille. Pitkällisen pohdinnan, vetoketjujen availemisen sekä selkään sovittamisen jälkeen keskimmäinen löysi sen repun, jonka haluaa selässään koulumatkoja ekalla luokalla kuljettaa. Minäkin olin valintaan ihan tyytyväinen :)

Seuraavaksi mentiin valitsemaan penaalia. Mikään pussimalli ei saanut tulevalta ekaluokkalaiselta hyväksyntää. Mutta sitten tärppäsi: finaaliin hän kelpuutti Autot-sarjan vetoketjupenaalin sekä Monster Jam -sarjan tuplavetoketjupenaalin. Autot-penaalissa oli sisällä valmiina 3 lyijykynää, terotin, pyyhekumi, viivotin sekä muistikirja. Monster Jam -penaalista löytyi 7 puuväriä, 2 lyijykynää, terotin, pyyhekumi, viivotin ja 14 tussia. Ei ollut vaikea arvata, kumpi näistä vei voiton :) Bonuksena ostettiin reppuun vielä kulmalukkokansio, jossa on helppo kuljetella koulusta saatavia lippulappusia repussa kotiin ilman, että ne repeytyvät tai rutistuvat lukukelvottomiksi. Ja tadaa, tuloksena onnellinen pikku mies :)

Tänään onkin vuorossa tulevan neljäsluokkalaisen uuden repun ja penaalin hankinta. On varmaan jo aikakin, kun aikaisemmat ovat kestäneet menossa mukana kolme edellistä kouluvuotta.

 Kyllä vain, Pariisi on nyt nähty ;) 

Lähdimme miehen kanssa vihdoinkin häämatkalle ja suuntana oli Pariisi. Olen aina halunnut käydä Pariisissa, mutta edes Lontoossa asuessani en joko saanut aikaiseksi lähteä tai rahaa ei ollut juuri silloin riittävästi. Tällä kertaa matka varattiin hyvissä ajoin ja lastenhoitokuviotkin sovittiin vanhempieni kanssa huhtikuussa. Pientä jännitystä koettiin päivää ennen lähtöä, kun mies tajusi tarkistaa passinsa voimassaolon - joka tietysti oli jo ummessa, mutta ystävällinen virkailija paikallisen poliisin lupatoimistossa hoiti asian ja mies sai väliaikaisen passin matkan ajaksi. Ja näin heinäkuun toinen päivä meidän pieni irtiottomme arjesta sai alkaa. 

Matka oli verrattain lyhyt, vain 4 päivää. Ja olin tehnyt "kotiläksyt" ennen reissua, eli kerrannut ranskan kielioppia ja sanoja ;) Kieltä yhteensä 7 vuotta aikoinaan lukeneena uskoin pärjääväni pienellä muistinvirkistyksellä. En ollut ihan kamalan väärässä. Lentokentältä pääsimme RER-junalla näppärästi keskustaan ja tajusin opasteista ja tiedotuksistakin jotain. Ennen kuin menimme hotellille, käppäilimme Seinen pohjoispuolella päämääränä löytää SE turistitoimisto, josta sai ostaa Paris Pass -lippuja. Hyvä kartta oli suuri apu :) Ennen turistilipun ostamista pääsin harjoittelemaan ranskankielen käyttöä autenttisessa tilanteessa, kun kävimme apteekissa ostamassa särkylääkettä. Jotain kielitaidosta kertoo se, että saimme, mitä halusimmekin, vaikka englanti ei ollut käytössä ja elekieltäkin käytettiin vain vähän ;)

Käveltyämme pitkin Pariisin keskustaa päädyimme hotellillemme. Voin suositella, oli aivan mahtavan hyvällä paikalla, viihtyisä pieni huone ja ystävällinen henkilökunta. Sain hoidettua ilmoittautumisenkin ranskaksi (hyvä minä!). Ensimmäinen matkapäivä oli puolessa, ja nähtävyyksien katseleminen alussa. Olin miehelle sanonut, että pakkaa hyvät kengät mukaan, ja näin olimme kumpikin tehneet. Paris Passin mukana tulevaa matkalippua käytimme lähinnä bussimatkustamiseen. Toisaalta, bussien reitit eivät ihan kohdanneet meidän reittiemme kanssa, joten kävellen pääsimme etenemään oikein hienosti.

Neljän päivän aikana tuli nähtyä mm. Luxenbourgin puisto, Panthéon, Riemukaari, Place de la Concorde (useamman kerran, punaiset turistibussit ajoivat siitä läpi), Champs Elysée, Tour Eiffel (tosin vain juurelta sekä päivä- että iltavalaistuksessa), Tour Montparnasse (mahtavat näköalat näköalatasanteelta, suosittelen!), Notre Dame sisältä ja torneista, Sainte Chappelle, Seinen rannat sekä rannalta että jokiristeilyltä käsin, Pont Neuf, Louvre ja Mona Lisa, Versailles'n palatsi ja sen upea puutarha, Grévinin vahamuseo, Kasvitieteellinen puutarha sekä monia kahviloita etenkin Quartier Latinin kaupunginosassa. Matkan paras ateria syötiin Kahvila-ravintola Rimissä Rue St. Severin'in ja Rue de la Harpen kulmalla, ihan hotellin vieressä. Aivan tajuttoman herkullista pitsaa ja jälkkäriksi tiramisua. Vei kyllä kielen mennessään. Hyvää ja nopeaa palvelua. Tätäkin suosittelen :) Turistikohteissa kävimme paljon siksikin, että niihin pääsi ilmaiseksi tuota Paris Passia näyttämällä. Ei kuitenkaan niin näppärästi jonojen ohi kuin mitä Paris Passin kohdevihkonen antoi ymmärtää... Tämä toteutui vain Louvressa, mutta esim. Versailles'n palatsin jono oli valehtelematta kilometrin pituinen (puhumattakaan Notre Damen tornien jonosta - Eiffel-tornin jonoon emme edes menneet jonottamaan). Toisaalta, kun tapana tuntui olevan, että ensin jonotetaan lipunmyyntiin ja sitten itse kohteeseen, niin tuo lipunmyyntijonottaminen jäi kyllä väliin.

Sää oli mitä mainioin kesäsää. Hellettä riitti ja aurinkorasvaa kului. Miehellä oli järjestelmäkamera mukana, ja hän napsi niitä parempia otoksia. Minä räpsin pokkarilla sen mitä räpsin, eivätkä nekään nyt hullumpia ole. 

Pariisinnälkä on nyt tyydytetty, mutta mielelläni menen siellä toisenkin kerran käymään, jos tilaisuus tulee. Silloin valitsen kyllä toisen ajankohdan kuin heinäkuun. Koko paikka oli turisteja niin täynnä, että hyvä, kun sekaan mahtui. Nähtävyyksiä ei silloin tarvitse enää yhtä maanisesti käydä katsomassa, vaan voi nauttia katukahviloiden antimista ja normaalista metropolin hyörinästä ihan rauhassa. Ja ehkä voi jotain tuliaisia ostaakin ;)

 Nelosella talvella esitetyt 4D -ohjelmat himohamstraajista eivät onneksi ole meidän perheen arkea, mutta kyllä mietityttää, mistä ihmeestä tätä tavaraa on tänne siunaantunut. Keittiöremonttia varten siis pitää keittiön kaapit tyhjentää, ja kävi niin ikävästi, että pahvilaatikot loppuivat kesken. Kestokauppakassejakaan ei ole riittävästi, joten nyt täytyy turvautua jo mielikuvitukseen. Toisaalta, jos kellarista tyhjennän pari pahvilaatikkoa (ne, jotka sinne kannettiin n. 3 vuotta sitten muuton yhteydessä), niin saan lisää laatikoita keittiötavaroille. Lähinnä ruokatavaroille enää tässä vaiheessa. Yllättävän suuritöinen on tämä remontin alkuvaihe...

Kellari on sitten todellakin asia erikseen. Sinne kun vanhempani ovat säilöneet roinaa noin 25 vuoden ajalta. Vaikka siis on sitä tavaraa poiskin heitetty, mutta ei tietenkään kaikkea. Kun koskaan ei voi tietää, jos vaikka jotain vielä myöhemmin tarvitsisi. Haaveilen siirtolavan tilaamisesta tuohon pihalle, mutta maksava osapuoli on sitä mieltä, että se maksaa liikaa. Niinpä täytyy turvautua peräkärryyn ja luottaa siihen, että se a) tulee täyteen (no ihan varmasti!) ja b) sellaisessa ajassa, että kärryn saa muuhunkin käyttöön juuri silloin, kun sitä tarvitaan. 

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten itsekään tykkää heittää roskiin tavaraa, joka ei ole rikki ja jolle voisi olla vielä käyttöä, vaikka ei meidän taloudessa. Esimerkiksi nyt nämä vanhat keittiön kaapistot. Ne ovat laatutyötä, erittäin hyvässä kunnossa säilyneet, siistit ja ehjät - mutta eivät sellaiset kuin mitä me haluamme omaan keittiöömme. Kaatopaikalle ne ovat liian hyväkuntoiset, joten kokeilin kepillä jäätä ja ilmoitin antavani ne pois haluavalle esim. varaston kaapeiksi tai mökkikeittiöön tms., kunhan ne ensin seinistä irroitetaan. Ilokseni joku tarttui tähän tarjoukseen! Toivottavasti henkilö huolii suurimman osan kalusteista, keskimääräistä isommassa keittiössä nimittäin noita kaappeja riittää... Seuraavaksi pitäisi yrittää samalla tavalla päästä eroon toimivasta mutta vanhasta astianpesukoneesta sekä liesituulettimesta. Nekin ovat ihan ehjiä, siistejä mutta vanhoja. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaatopaikalle saa lähteä jääkaappi sekä liesi. Ne ovat oikeasti jo energiasyöppöjä ja niin vanhoja, että kenellekään en niitä enää käyttöön antaisikaan.

Kierrätys kunniaan! Työhuoneen lattialla odottaa iso kasa kirjoja kierrätykseen menoa. Keittiön pöydällä on iso pahvilaatikollinen kierrätykseen meneviä keittiötavaroita. Kellarista tulee ihan varmasti useampi pahvilaatikollinen tavaraa, josta me haluamme eroon, mutta joka oikeasti on ihan käyttökelpoista jollekin. Ja tämän savotan opettamana lupaan, etten enää hanki mitään tavaroita, jos en todella niitä tarvitse.
 

 Olemme kesälomalla. Heh, blogikirjoitukset tuntuvat menevän nykyisen kiireisen elämänrytmin aikana näköjään lomasta lomaan ;)

Keskimmäisen eskarivuosi mennä hujahti niin että silmissä vilahti. Vaikea uskoa, että elokuussa tässä perheessä on jo kaksi koululaista! Vastahan tuo keskimmäinenkin syntyi. Kuopus on reipas pikkuprinsessa, jolle kaverit on tosi tärkeitä ja ilman kavereita on aina tosi tylsää. Se onkin kiva juttu näin kesälomalla, kun kaikki kaverit ovat vielä päivät päiviksessä :-P

Kevät oli niin työntäyteinen, että tuskin mitään ylimääräistä ehdittiin tehdä. Tosin heti lumien sulettua mies aloitti terassin alle tulevien tukipilareiden kuoppien kaivamisen. Ja nyt meillä on hieno iso terassi talon etupuolella! Kelpaa siinä päivää paistatella (kunhan tulisi aurinkoisia ilmoja taas). Piharemonttia pitäisi jatkaa, kunhan toisellakin aikuisella tässä perheessä loma alkaa. Sitä odotellessa olen sisällä siivonnut ja raivannut - ja yrittänyt löytää paikkoja, mihin viedä ehjää käyttökelpoista mutta meille tarpeetonta tavaraa. Kaatis kun ei oikein innosta. 

Seuraavaksi pihasiivouksen kanssa olisi tarkoitus toteuttaa keittiöremontti. Sitä odotan innolla :) Ennen remonttia käydään miehen kanssa virkistäytymässä Pariisissa lyhyellä turistilomalla. Lapset lähtevät mummin ja papan kanssa mökille uimaan ja hengaamaan, ja jatkavat uimista ja hengaamista keittiöremontin ajan. 

Pikku hiljaa tässä päästään lomafiiliksiin. Ihan varmasti.

 Hiihtoloma osui mukavaan saumaan, vain paukkupakkasia tiedossa, tosin aurinkoisen ilman kera ;) Jo lomaa edeltävät pari viikkoa on vietetty kylmissä oloissa. Onneksi on takka ja siihen riittävästi polttopuita varastossa. Muistelo vuosien takaa sopii tähän kohtaan paremmin kuin hyvin: Kun olin kuudennella luokalla ala-asteella, joulun jälkeen koulun jälleen alkaessa paukkupakkasia oli useamman viikon ajan. Muistan kävelleeni kouluun monena aamuna mittarin näyttäessä -31 astetta. Silloin vietettiin välitunnit sisällä, kun oli niin kylmä.

Loma on mennyt remontoidessa. Esikoinen lähti kaveriperheen kanssa laskettelemaan Sveitsiin, joten päätimme uudistaa hänen huoneensa tämän viikon aikana. Vaatekaappeja tyhjentäessä eteen osuivat mm. teiniaikaiset päiväkirjani ja teinarini :D Esikoisen nykyinen huone kun oli minun valtakuntaani kultaisella 90-luvulla ;) Otin päiväkirjat talteen ja tässä päivänä muutamana käyn ne läpi - jos pystyn. Teinarit voin saman tien heittää menemään, kun ovat täynnä joitain fanihuokailuja, mutta jos päiväkirjoista pystyisi sensuroimaan pahimmat kohdat pois, niin ne voisi vaikka säilyttääkin...

Meillä oli kunnianhimoinen suunnitelma hoitaa tämä viikko kunnialla: Herätys klo 7, remontointia klo 8-13,  lounas ja sitten lasten kanssa lomailua eri aktiviteetteja harrastaen. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Herääminen on venynyt sinne kahdeksaan (kuka sitä nyt lomalla jaksaa aikaisin herätä) ja remontoimaan ollaan päästy yhdeksän aikaan - paitsi silloin, kun ollaan jo heti aamusta alettu puuhata jotain muuta. Kuten esim. lasten viemistä kavereille kylään tai sisäskeittiparkkiin tms. Toisaalta, ei aikataulusta pahemmin jäljessä olla. Esikoisen huoneen seinät ja katto on maalattu, samoin kuin lattia-, katto-, ikkuna- ja ovilistat ja nyt laitetaan jo laminaattia lattiaan. Saatamme jopa saada kaapit takaisin paikoilleen vielä tänään, ja huonekalut kannettua takaisin huoneeseen viimeistään huomenna. Parahiksi ennen esikoisen kotiutumista :)

Olemme myös uhmanneet pakkasia, ja eilen vietimme mukavat 4 tuntia Talman hiihtokeskuksessa pulkkamäessä. Voin suositella, eikä hintakaan (30 e perhelippu koko päiväksi) päätä huimaa. Pulkkamäen ja snow tube -radan lisäksi kuopus pääsi kokeilemaan lumilautailua. Se sujui jo tosi hyvin!

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä, jee!

 Huoneentaulu:

Siivoa jälkesi, äitisi ei ole töissä täällä.

Kuinkakohan monessa muussakin perheessä "vie mennessäs, tuo tullessas" -periaate on kuolleena syntynyt ajatus? Meillä se on kääntynyt muotoon "Tuo tullessas, kyllä äiti sen sitten paikalleen laittaa, kun sen lattialle jätät levälleen". Ai että, kun on ärsyttävää! 

Esimerkki tältä päivältä: Siivosin ja hääräsin koko päivän muun perheen poissaollessa. Muu perhe palasi kotiin ja ryhtyi syömään. Minä tyhjensin astianpesukoneen samaan aikaan. Ruokailun jälkeen _astiat jäivät pöytään ja muut kävelivät tyynesti omiin hommiinsa_. On se kumma, kun kahden tervekätisen ja -jalkaisen aikuisen ja kolmen tervekätisen ja -jalkaisen lapsen perheessä vain yksi aikuisista (ja aina se sama!) osaa laittaa likaiset astiat astianpesukoneeseen. Ja tähän sitten se ruma sana.

Mahdollinen muiden perheenjäsenten koulutustapa osuu itseäni nilkkaan. Toki voisin olla siivoamatta ja järjestämättä muiden jälkiä, mutta en kestä asua niin sotkuisessa kodissa niin pitkään, että viesti menisi perille. Nyt alkaa taas olla sitä omaa yksiötä ikävä...

 Niin se tammikuu mennä hujahti, ja helmikuun ensimmäistä päivää vietetään. Ulkona on kivan raikas talvikeli (aamulla täällä oli 10 astetta pakkasta) ja lunta riittää joka lähtöön. Ulkoilua en ole harrastanut juurikaan, laiska kun olen :) Nytkin nautin päivästä tekemällä töitä ja sulattamalla pakastinta. Eilen leivoin pullaa, ja tuoksu leijailee kotona edelleen. Nam.

Remontti etenee ihan kiitettävästi, nyt ollaan siirrytty yläkertaan. On täällä alhaalla vielä pari pikkujuttua tekemättä, kuten esim. keittiö ja vessa laittamatta puhumattakaan portaiden kääntämisestä, mutta lapsilla alkoi olla ahtaat oltavat. Ja kun yksi huone tyhjeni meidän muuttaessa alakerran makkariin, päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi. Kunhan laminaatit saadaan lattiaan, päästään kantamaan huonekaluja sisään. Ja sitten onkin toisen yläkerran makkarin vuoro. Jos oikein hyvin käy, ollaan lumien sulaessa siinä pisteessä, että keittiön remontti on hollilla ja ulkonakin päästään terassia rakentamaan ja istutuksia laittelemaan :)

Työnteko maistuu jälleen pitkän joululoman jälkeen erityisen hyvältä. Sanokoot muut mitä sanovat, mutta oli rankkaa olla lasten kanssa lomalla 4 viikkoa, kun "meillä ei oo mitään tekemistä". Huoh. Nyt päiväkodissa, eskarissa ja koulussa sitä tekemistä sitten onneksi riittää, ja paluu arkeen tapahtui juuri sopivaan aikaan. Vielä viikko lisää lomaa, ja olisin tullut hulluksi ;)

Harrastusrintamaltakin kuuluu hyvää. Lankaa kuluu ja puikot kilkattavat, kun iltaisin neulon minkä ennätän. Nyt vähän hitaammin, mutta spurtteja tulee aina silloin tällöin otettua. Näistä voi käydä lukemassa lisää neuleblogini puolella, jos kiinnostaa. Hups, menikö mainostamisen puolelle... :)

Ainoa, mikä vähän yrittää idylliä säröttää, on taho, jonka "leivissä" olin erittäin aktiivisena vapaaehtoistoimijana melkein kahdeksan vuotta. Poistumisestani kerroinkin jo aikaisemmin, mutta edelleen saan eri reittejä pitkin kuulla, miten minussa on syy erinäisten asioiden tökkimiselle. Välillä tuo tuollainen naurattaa: olen ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen eräisiin ihmisiin, kun lähdöstäni on reilut 3 kuukautta, ja edelleen estän töiden teon tai muuten vain haittaan asioiden sujumista. Toisinaan taas ketutus on melkoinen, kun saan kuulla, että ennen kovasti kiitellyt asiat ovatkin nyt ihan pielessä vain siksi, että minä satun olemaan mukana hommissa. Tai joskus  aikaisemmin annoin oman panokseni niiden hyväksi. Mietin, näinkö vapaaehtoisia haalitaan mukaan hommiin, haukkumalla, pilkkaamalla, ja suoranaisesti kiusaamalla. Jos tämä olisi oikea työpaikka, voisin jopa syyttää eräitä tahoja työpaikkakiusaamisesta. Mutta kun tämä on vain harrastus, niin minun todennäköisesti odotetaan vain poistuvan, sulkevan oven takanani ja tyytyvän kohtalooni. Onneksi tästä harrastuksesta ei tarvitse maksaa mitään. Ja onneksi olen ollut kaukaa viisas ja kerännyt talteen erilaisia dokumentteja siitä, miten vapaaehtoisia on kohdeltu - ja tullaan varmasti jatkossa kohtelemaankin, jos yhtään uskaltaa sanoa tai tehdä toisin kuin muutama haluaa. Pieni harmaa pilvi  - tai koirankakan tahrima lumikokkare - tämän helmikuisen päivän kirkkaudessa ja hangen valkoisuudessa. Ei sen enempää. Onneksi.

 Sieltä se joulu tulla jolkottaa. Maa on valkeanaan lunta, ja tämä äititonttu nauttii omasta ajasta iltaisin lasten mentyä nukkumaan. On tullut neulottua pukinkonttiin jonkin verran, tosin liian vähän. Enemmänkin olisin neulonut, jos olisi aika antanyt myöten.

Viimeinen työpäivä oli viime torstaina oppilasnäytöksen myötä. Kolmannen oppilasnäytöksen, jos ihan tarkkoja ollaan :) Ensimmäisen jälkeen tiistai-iltana kannoin kotiin selkä vääränä lahjoja oppilailta. Suurin osa paljastui suklaarasioiksi. Näin hieno keko niistä tuli, kun ne kasasin pinoon:

Ei siis tarvitse pahemmin joulusuklaita tänä vuonna ostella :D

Joulua vietetään tänä vuonna kotimaisemissa. Näillä näkymin joulupöytään käy 14 hengen porukka. Siinä riittää haastetta kerrakseen, kun astioitakaan ei ole niin monelle. No, onneksi naapurista saadaan astioita lainaan - tuovat mukanaan :) Lisäksi äidin kanssa on hyvä jako: hän hoitaa suolaiset ja minä makeat jouluruuat. Joten tänään ja huomenna olisi tarkoitus leipoa piparkakut, joulutortut, maustekakku ja joulupullat. Ja se suklaa, sitä siis on jo omasta takaa ;)

Lapset ovat tänään viettäneet ensimmäistä joululomapäiväänsä. Aika on mennyt leppoisasti, kun kukin hävisi kavereidensa luokse. Mikäs tässä on ollut ollessa :) 

Joulutunnelma tuotiin sisään jo viime lauantaina, kun koristelimme kuusen. Kuusi on omasta metsästä ja ihan omin kätösin kaadettu ja kannettu. Inkoossakin lunta riitti, ja kun toisena adventtina lähdimme koko perhe kuusimetsään, sai siellä tarpoa yli polvenkorkuisissa hangissa. 

Alla meidän kuusi lumen peittämänä:

Ja sama kuusi lumi putsattuna pois oksilta:

Nyt tuo koristaa olohuonettamme täydessä juhlapuvussa. Hieno homma :)

Ai niin, näin upealta näytti auringonlasku toisena adventtina Inkoossa:

Tästä on hyvä jatkaa jouluun rauhoittumista. Toivotaan vielä, että aattoiltana Pukki on maltillinen lahjojen suhteen eikä tuo kovin paljon lisää roinaa lastenhuonetta täyttämään - etenkin kun olen viimeisen viikon ajan yrittänyt päästä entisestäkin roinasta eroon. Oma lahjatoiveeni on simppeli: aikaa itselle. Pieniä järjestelyitä se tosin vaatii, kun olisi niin ihanaa viettää se kotona omassa rauhassa. (Niin, ja rasia tai pari Vihreitä kuulia olisi hieno ylläri... ;) )

Leppoisaa joulunaikaa kaikille!

 Olemme päässeet sisustusvaiheeseen jo osassa huoneita - siitäkin huolimatta, että koko ajan tulee mieleen, mitä muuta voisi muissa huoneissa tehdä. Mutta sellaistahan se on.

Olohuoneeseen tilattu uusi sohva tuotiin kotiin maanantaina ja jo aikaisemmin tilaamani villamatto CarpetVistalta pääsi omalle paikalleen. Päädyimme luonnonvalkoiseen sohvaan, kun lattiat ovat vaihtaneet väriään koivusta tummanruskeiksi. Sohva tulee paremmin esille, nääs :)

Villamatto tuntuu ihanalta paljaiden jalkojen alla, joten sen paikka on luonnollisesti tuossa sohvan edessä :)

Muita (lähes) sisustettuja huoneita ovat olohuoneen lisäksi työhuone ja uusi makuuhuone. Ne tärkeimmäthän molemmissa on, eli työhuoneessa Miehen työpöytä ja makkarissa meidän sänky. Puuttuvia osiakin on jokunen, kuten työhuoneen Lundian ovet ja makkarin vaatekaappien ovet. Edelliset ovat Inkoossa edelleen välisäilytyksessä, yhtään ei tiedä, koska siellä päästään käymään ja ne ovet tänne hakemaan, ja jälkimmäiset pitäisi tilata jostain. Makkariin on tulossa liukuovet, joiden taakse on kasattu Elfaa. Tarjouspyyntöjä ollaan laitettu menemään pariin kolmeen paikkaan. Nyt pitäisi Miehen enää päättää, minkä väriseksi haluaa lasiovet kahden peilioven pariksi.

Yläkerrasta tyhjennetään nyt yksi huone. Se, mikä oli aikaisemmin meidän makuuhuoneena. Ja kun se tyhjenee, se on hyvä maalata. Näin se remonttijärjestys muokkautuu: yläkerran remontointi piti aloittaa vasta, kun alakerta on kokonaan tehty. Mutta mitä sitä samaa huonetta kahteen kertaan tyhjentämään ;) Niinpä kunhan saan siellä olevan Lundian tyhjennettyä ja purettua (maalaamistakin varten), alan urakoida paneelikaton maalauksen kanssa. Ja kun katto on maalattu valkoiseksi, on seinien vuoro. Lattiamateriaali on vielä mietinnässä, kun olisi tarkoitus saada yhtenäinen lattia koko yläkertaan, joten ehkä se huone pitää kuitenkin vielä tyhjentää lattian asennusta varten joskus... pöh.

Samaan syssyyn pitäisi kysellä tarjouksia sisäportaista. Nekin vaihtuvat samoin kuin kulkusuunta. Mitään tällaista suurta ei kyllä ehditä tehdä ennen joulua, mutta jos saisi tarjouspyynnöt tehtyä ja portaat tilattua, niin ensi vuoden alussa voisi tarttua niihin hommiin sitten. Ai niin, ja kellarin tyhjennys on edelleen tehtävälistalla - ollut jo kesästä 2008 saakka (kun tänne muutettiin). Harmi, että on tätä muutakin elämää niin, että ei voi kaikkea aikaa remontointiin laittaa. Tämähän olisi jo valmis, ja mitä sitä sitten tekisi ;-P

 On lokakuu, ja meidän perheen juhlakausi on alkanut. Juhlimisessa ei ole muuta vikaa kuin se, että se hidastaa remontin etenemistä, kun joka viikonloppu jompi kumpi päivä menee juhliessa. Aika rasittavaa.

Lokakuu aloitettiin pikkuneidin 4v-synttäreillä (ja siskoni 34-vuotissynttäreillä). Remontista johtuen olin varannut tuon mummolan tuosta naapurista juhlapaikaksi, ja lokakuun ensimmäisenä lauantaina talon valtasivat pikkutytöt. Kun kaverisynttärit kuuden kaverin voimin oli saatu juhlittua, huilattiin hetki ja sen jälkeen tulivatkin sukulaiset kakkukahveille. 

Kolme päivää ensimmäisten synttäreiden jälkeen syntyi lasten ensimmäinen serkku, joten jatkossa juhlimme niitäkin synttäreitä :)

Seuraavana viikonloppuna vietettiin parin lapsen nimipäiviä sekä meidän 3-vuotishääpäivää. No, ne juhlat olivat harvinaisen pienimuotoiset, mitä nyt käytiin tuota tuoretta serkkutyttöä moikkaamassa ja sylittelemässä. 

Sitten viime viikonloppuna olikin miehen 35-vuotissynttärit. Juhlatapa oli mielenkiintoinen: veimme lapset keskimmäisen kummitädille hoitoon ja tulimme kotiin remontoimaan :D Miehen toiveesta. Menihän se juhlapäivä näinkin. (Toisella taholla juhlittiin siskoni avomiehen 34-vuotissynttäreitä...)

Nyt saa hengähtää pari viikkoa ennen isänpäivän juhlallisuuksia, jonka jälkeen on esikoisen 9v-synttäreiden vuoro (ja isovanhempieni 59-vuotishääpäivä), mummini syntymäpäivä, pikkujoulut ja joulu. Ja sitten onkin jo uusivuosi ja isäni 61-vuotissynttärit. Ja anopin synttärit heti perään. Ja heti helmikuun alussa keskimmäisen 7-vuotissynttärit (ja setäni 59-vuotissynttärit). 

Tänään voidaankin sitten juhlia sitä, ettei ole mitään juhlia ;)