Toinen päiväkotiviikko melkein takana, ja niin kuin vähän arvasinkin, tällä viikolla kuultiin niitä eroitkuja. Maanantaina, kun pyöräiltiin päiväkodin pihaan, kuopus aloitti itkunsa heti pihan nähdessään. Tiistaina itku alkoi vasta, kun olin lähdössä samoin kuin keskiviikkona. Tänään itkua ei tullut, vaan kuopuskin lähti ilmeisen iloisena leikkimään ja vilkutteli vain heiheit. Ihana juttu, että päiväkotielämä alkaa hänelläkin sujua :)

Päiväkodissa ovat nyt alkaneet viedä kuopustakin potalle, kun sanoin, että niin voi tehdä. Märkiä vaippojakin tulee kotiin vain 2-3 päivässä. Kakkavaippoja ei ole vielä ollut yhtäkään, kun kuopus on käynyt kotona kakalla - potalla :) Samoin kotona hän mennä viipottaa paljaspeppuna, ja aika usein huomaa mennä potalle, kun tulee hätä. Ja toki käy usein niinkin, että alkupisu lirahtaa lattialle ennen kuin minä tai mies ehdimme hänet viedä potalle. Onneksi on kaappi täynnä harsoja, niin pisujen pyyhkiminen lattioilta ei ole temppu eikä mikään :)

Koulukuulumisista sen verran, että erittäin nihkeästi on tämä syksy käynnistynyt. Ketään ei oikein tahdo saada kiinni, kun ovat vielä kesälomalla tai jotain. Lukujärjestyksenkin mukaiset tunnit käynnistyvät vasta syyskuun tokalla kokonaisella viikolla. Lisäksi ongelmia tuottaa se, että tänä syksynä koulussa ei järjestetä sen lajin treenejä, joissa minun pitäisi käydä tulevan ammattini takia. Toisella laitoksella niitä treenejä kyllä on, mutta menevät harmillisesti päällekäin oman laitoksen pakollisten tuntien kanssa. Tässä nyt olenkin yrittänyt sumplia vaihtoehtoista treenipaikkaa, mutta ylimääräistä minulla ei ole varaa maksaa. Lisäksi treenien pitäisi olla aamuisin, sillä illalla en kyllä pääse treenaamaan - ainakaan vielä. Ja jotta homma ei olisi liian helppoa, pitää minun vielä selvittää assaripaikka, että saan produktioon varatut opintoviikot tehtyä. Muutenhan tuo opiskelu on ihan piece of cake, jos nämä hallinnolliset jutut voisi delegoida jollekin toiselle. Vaan kun ei voi. Lisäksi, kun olen tällainen erikoistapaus, pitää minun räätälöidä lukkarit sun muut itselleni sopiviksi. Harmi, että tuo meidän laitos on niin pieni, että kursseja järjestetään vain kerran vuodessa. Jos jonkun kurssin missaa, pitää odottaa vuosi ennen kuin sen voi taas suorittaa. Vuotta ei mulla ole aikaa odotella, kun olen asettanut itselleni tavoitteeksi maisterin paperit viimeistään ensi syksynä. Ja jatkoaikaa on jouluun asti, jos jotain katastrofaalista tapahtuu. Toivottavasti ei tapahdu.

No, jahka päästään lokakuulle, on meiniki ihan varmasti jo aivan toista. Toivossa on hyvä elää...